Esitelmän tekoa ja pääsiäismunia

ma 18.4. - su 24.4.

Tällä viikolla ei sitten tapahtunutkaan paljon mitään. Maanantaina klo 16 taas Business English -luennot ja tunneilla tehtiin kuuntelukoe (10% kokonaisarvosanasta) ja jälkeenpäin tuli vielä käytyä Thai Inn Pubissa Annin kanssa. Ja vielä Maxin kautta kotiin. 

Tiistaina Anne tuli meidän kämpille tekemään mun kanssa Business English - kurssia varten ryhmätyötä. Kurssiin kuului esitelmä valitsemastaan aiheesta ja Annen kanssa päätettiin puhua Suomen korkeakoulutuksesta. Anne on lähdössä Sloveniasta jo toukokuun lopussa, joten saatiin lupa pitää meidän esitelmä toisen englannin kurssin opiskelijoille jo 21.4. Tiistaina aloitettiin joskus 14 aikaa ja tunnit kuluivat nopeasti, vasta vähän ennen 19 Anne lähti kotiin ja minä painuin syömään Frescoon tähän kämpän lähelle. Hyvä salaatti ja tuli syötyä kaikessa rauhassa. Slovenian tunnit jäi väliin harmillisesti, mutta enkku vei nyt voiton. 

Annen kanssa sovittiin, että vielä keskiviikkona jatkettaisiin ryhmätyön ja esitelmän tekoa tiedekunnassa mun Business Process Managementin luentojen jälkeen. Niinpä siis 13 ja risat menin Annen kanssa jatkamaan esitelmän tekoa. Pari tuntia tuli vietettyä tietokoneluokassa PowerPointin ja Wordin kanssa. Päätettiin vielä tehdä printit slideista muille opiskelijoille, joten käytiin ottamassa kopiointiliikkeessä kopiot esitelmästä sekä tietysti myös meidän puheosuuksista. 

Kun pääsin takaisin kämpille, olikin jo kova nälkä, ja niin oli myös Annilla sekä Millalla ja Maijalla. Mentiin porukalla Thai Inn Pubiin, taas <3. Annin kanssa sinne kävellessä kuultiin musiikkia läheiseltä ulkoareenalta ja käytiin katsomassa, että mitäs oikein tapahtuu. Ljubljanassa oli Cvicek-nimisen punaviinin päivä ja areenan ulkopuolella oli kojuja, joista viinintuottajat tarjoilivat omia viinejään. Ja tietysti näkyi jengiä humalassa. No mutta ruokatreffit odottivat, joten mentiin syömään. Jälleen kerran Pad Siew - nam nam. Ja lasi viiniäkin taisi tulla juotua. Ruoan jälkeen mentiin porukalla Maxiin, ostettiin kimppaan pullo viiniä ja mentiin areenan ulkopuolelle kuuntelemaan. Ilta pimeni aika pian, mutta tunnelma oli loistava ja ulkona oli vielä kohtuu lämmintäkin. Anni ja Maija lähtivät kotiin aika pian, mutta jäin vielä Millan kanssa varmaan tunniksi hengailemaan. Yksi Millan kaverikin nähtiin. Sääli oli lähteä, mutta torstaiaamun esitelmä oli jo mielessä ja pakko oli mennä kotiin nukkumaan.

Torstaina nähtiin Annen kanssa klo 11 tiedekunnalla. Harjoiteltiin meidän esitelmää pari kertaa, nimittäin ohjeistuksen mukaan esitys saisi kestää vain 5min /naama eli 10minuuttia oli meidän aikaraja. 11.50 mentiin sitten luokkaan, jaettiin monisteet ja laitettiin show pystyyn. Ei ehditty montaa slidea käydä läpi, kun jo opettaja keskeytti ja kysyi, että voitaisiinko keskustella ihan näistä asioista. No sopihan se. Siinä, kun sai kertoa asioista vapaammin ilman kiirettä, pystyi rentoutumaankin paremmin. Näytti jopa slovenialaisia kiinnostavan eroavaisuudet suomalaisen ja slovenialaisen korkeakoulutuksen välissä. Ja myös palkkatason eroavaisuudessa. Esitelmän lopuksi meitä pyydettiin vielä laulamaan jotain suomeksi, heitettiin sitten Hämä-hämähäkki. Ja slovenialaiset lauloivat puolestaan meille. 

13 jälkeen päästiin pois luokasta, eli tunti siinä sitten kevyesti meni. Annen kanssa jäätiin vielä paistattelemaan päivää kampusalueen yhteen kuppilaan ja otettiin myös huurteiset onnistuneen esitelmänpidon kunniaksi. Kyllä kelpaa!

Kämpillä en torstaina sitten enää mitään tehnytkään. Syömässä taisin ulkona käydä, paikkaa en kyllä muista enää. 

Annille tuli siskot viikonloppuvieraiksi torstaista sunnuntaihin, joten Annia ei pahemmin näkynyt näinä päivinä. Enkä kyllä itsekään saanut loppuviikosta mitään aikaiseksi. Pitkäperjantain iltana kävin Metelkovassa ja pari kaljaa tuli juotua, mutta kotona olin jo heti 2 jälkeen. 

Lauantai meni myöskin vain kämpillä ollessa ja huilatessa. Prison Break tai Bones pyöri koneella, taisipa pari leffaakin tulla katsottua, mm. Rare Exports. Kaupassa käydessä sain päähänpiston: pitää ostaa kämppiksille Kinderit! Ne sitten piilotin yöllä jokaisen pöydälle pääsiäissunnuntaita varten. 

Sunnuntaikin meni aikalailla vaan kotona ollessa. Sloveniassa pääsiäisen sunnuntai on todella iso juttu, kaikki perheet kerääntyvät juhlistamaan pääsiäistä läheisiensä kanssa syöden ja juoden hyvin, ja tietysti käyden myös kirkossa. Kämppiksetkin löysivät yllätysmunansa päivän aikana, Soukaina taisi ensimmäisenä tulla asiasta mainitsemaan. Mutta niin, illalla halusin sitten jotain sosiaalisempaakin tapahtumaa, joten pyysin kavereita Joe Penãs -ravintolaan 19.40. M&M ja ruotsalaispojjaat tulivat paikalle ja istuskeltiin sitten seuraavat 1,5h syöden ja jutustellen. Ilta taas vain kämpillä katsellen sarjoja. 

Milla ja Maija @ Joe Penãs.

Adrian ja minä, RUOKAA!

Erittäin kiintoisa pääsiäinen, mutta enpä varmaan Suomessakaan niin paljoa olisi tehnyt. Jotain sukulointia meillä kotona ehkä?

Sarajevo calling

to 14.4. - su 17.4.

23 piti olla lähtö Tivolista, mutta bussi saapui paikalle vasta 23.50. Annin kanssa tungettiin aika perälle istumaan, niin että oltaisiin vielä mukana "takapenkin bileissä" mutta kuitenkin saataisiin nukkumisrauhaa. Eväsleipä naamaan, vettä ja musiikkia korviin. Harmillista oli, että Sarajevo-biisi (oli viime postauksessa) alkoi soida jo aika alkumatkasta ja siitäpä takapenkin espanjalaiset (ainakin 10) innostuivat. Eli ei niin rauhallinen yö kuin olisi toivonut. Pysähdyksiä tehtiin muutamia Kroatian puolella ja sitten taas Bosnian rajojen jälkeen. 

Sarajevoon saavuttiin aamulla hieman jälkeen 08. Bussi jätti meidät oppaan kera keskustan laitamille, luvassa oli kaupunkikierros. Ilma oli todella raikas, toisinsanoen K-Y-L-M-Ä. Onneksi oli sentään talvitakki mukana, niin pysyi jotenkuten lämpimänä. Ja Eila-mummon tekemät villasukat lämmittivät varpaita tennareissa. 

Kierros kesti vain noin 40minuuttia, jonka jälkeen meillä oli vapaata lähes 2h. Aamuhorroksessa menin Annin, Alician, Alexandran ja Lelden kanssa kahvilaan ja tilasinpa itselleni myös toastin aamupalaksi. Kahvien jälkeen käytiin tsekkaamassa paikallista kauppatoria, josta tosin löytyi vain merkkituotteiden kopioita laukuista huiveihin - ja tietysti matkamuistokrääsää. Sitten pitikin jo palata bussille.

Eternal Flame, Sarajevo.

Hotelli sijaitsi aika kaukana keskustasta, ajomatkaa oli noin 10 minuuttia. Hotellilla tuli painuttua aika suoraan sänkyyn ja vedettiin Annin kanssa sellaiset 2h unta kaaliin. 15 jälkeen takaisin keskustaan syömään ja ostoksille. Löydettiin todella kiva tortillaravintola, ja vielä melkoisen halpakin. Oma annokseni maksoi ~7,5 markkaa, eli vajaa 4 euroa. Juomien kera molempien lasku oli yhteensä alle 17 markkaa eli noin 8,5 euroa. Halpaa. Ja ruoan jälkeen piti vielä mennä jälkkärille, eli pala kakkua á 2 markkaa.

Kierreltiin keskustaa ja tuli siinä sitten shoppailtua pari huivia. Feikkilaukkujakin jollain tasolla himoitsin, mutta oma periaate on, että laukut kirpparilta. Eli laukut saivat jäädä muiden turistien ostettaviksi. Annin kanssa mentiin sitten vielä yhteen ostoskeskukseen ja kauppojen kiertelyn jälkeen napattiin kaupasta evästä ja otinpa myös parit oluset, jos vaikka illemmalla maistuisi. 

Kun päästiin takaisin hotellille, muut olivat jo etkoilemassa aulatiloissa. Laittauduttiin myös valmiiksi ja ehdittiin muiden kanssa istuskella ehkä noin 10 minuuttia ennen kuin hypättiin bussiin ja mentiin porukalla baariin. Kuppilassa ei ollut ketään muita kuin me, mutta kyllähän sitä hauskaakin tuli pidettyä. Ei oikein olut maistunut, joten ilta jäi hyvin selväksi mun osalta. Monet kyllä vetivät tequilaa ihan kisana, itse sitten vain kuvasin ja toimin todistajana. Anni-Angel, 7-6.

Luis ja Xavi + tequila, aijajai!

Taksilla takaisin ja iltapalaksi löydettiin sentään sämpylät hotellin viereiseltä polttoaineasemalta. Ja Fantaa. Ja unta.

Mostariin lähtö oli aamulla klo 10. Sitä ennen oli aamupalan vuoro: pari sämpylää juustolla, paprikalla, salaatinlehdellä ja sulatejuustolla sekä keitetty kananmuna. Onneksi ei ollut krapulaa, olisi voinut olla aika heikkoa matkustaa bussissa pieniä mutkaisia teitä.

Matkalla pysättiin yhteen pikkukylään, josta löytyi sota-aikainen nähtävyys: hajoitettu silta. Tämän sillan olivat bosnialaiset räjäyttäneet estääkseen vihollisen tulon joen yli ja silta oli sitten jätetty paikoilleen muistuttamaan sodasta. Pysähdys hieman venyi, mistäköhän mahtoi johtua...

Mostariin tultua mentiin heti opaskierrokselle. Siltoja ja historiaa, ja sitten kierros olikin jo ohi. Kiinnostavinta oli kuulla siitä, kuinka nuoret miehet hyppäävät Vanhalta Sillalta rahaa vastaan joko jalat tai pää edellä. Rohkeat ja nuoret pojat saavat kyllä hyvän koulutuksen hyppäämistä varten, joten hyppäämisen pitäisi olla heille kohtuu turvallista. Tosin, yksi jenkki oli katkaissut jalkansa ja yksi ruotsalainen kuollut hypättyään alas väärin/väärältä puolelta siltaa. Eipä tehnyt mieli itse kokeilla... Hienoa kuitenkin oli, että saimme myös todistaa tämän rohkeusnäytöksen, kahdesti! 

Old Bridge, uudelleenrakennettu sodan jälkeen.

HOP!

Ja taas se hyppää!

Aika kului todella nopeasti, ja lounaan jälkeen ei jäänytkään paljoa aikaa enää kierrellä katuja ja tehdä ostoksia. Postikortit, korvikset ja rannekoru olivat ainoat ostokseni, paremminkin olisi siis voinut tehdä. Takaisintulomatkan nukuin lähes kokonaan, joten oltiin hujauksessa takaisin Sarajevossa. 

Osa meistä jäi vielä keskustaan shoppailemaan muiden mennessä suoraan hotellille. Annin ja Alician kanssa kierreltiin ostoskeskuksessa ja myöhemmin torilla. Syötiin kaikki perunaburekit ja Alicia nappasi jopa yhden vielä evääksi kotimatkalle. Itse tuhlasin rahaa vielä pariin huiviin. Sitten taas hotellille taksilla (15 markkaa) ja hotellilla painuin vielä unten maille. Samoin teki Anni. Ja siellä pysyttiin sunnuntaiaamuun asti, vaikka muut lähtivät klubille juhlimaan. Ei vain aina jaksa. 

Sunnuntaina aamupalan ja uloskirjautumisen jälkeen mentiin bussiajelulle nimeltä "War Sarajevo". Tällä kertaa oltiin Annin kanssa valittu paikat kohtuu keskeltä bussia, ettei vaan jäätäisi espanjalaispiirityksen keskelle takapenkeille. No, tuota keskitystä olivat varmaan ajatelleet muutkin, ja kun viimeiset bussiin saapujat olivat juuri kovaäänisimmät espanjalaiset, saatiin kauhuksemme huomata, että ainoat vapaat istumapaikat olivat juurikin mun ja Annin edessä. EIIIIIHHH. Eikä oltu ainoat, jotka eivät tästä asiasta ilahtuneet. Mutta minkäs teet. Mutta takaisin kierrokseen. Käytännössä meillä oli opas bussissa, joka sanoi vähän sodasta, sitten saavuttiin Tunnelille ja sieltä sitten ajettiin vielä takaisin keskustaan kuullen juttua pommitetuista rakennuksista. Sarajevon pommituksesta voit lukea lisää täältä.

Saatiin vielä viettää muutama tunti keskustassa ja tämä aika tuli vietettyä toreilla ja yllätys, ostin vielä yhden huivin. Tarkoitus oli käydä syömässä kunnolla, mutta aika riensi. Perunaburekit vain mukaan, samoin jotkin leivokset, ja sitten bussille ja nokka kohti Ljubljanaa. 

Matkalla tuli yritettyä katsoa muutamaa elokuvaa, mutta edellämainitut espanjalaiset tekivät kyllä matkasta melkoisen epämieluisaa, meluisaa ja suoraan sanoen helvettiä. Jossain vaiheessa oli vain laitettava musiikit korville ja yritettävä keskittyä siihen, jotta saisi blokattua muun metelin pois. Tässä onnistuin enemmän ja vähemmän. Lähinnä vähemmän.

Ljubljanassa oltiin takaisin joskus 21 jälkeen. Väsyneinä tultiin takaisin kämpille ja painuttiin aika suoraan sänkyyn. Taisin jotain safkaa vielä vääntää, mutta eipä sitä muuta jaksanut, kuin mennä pitkälleen ja katsoa hetken sarjoja koneelta. 

Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, vaikka hermoja koeteltiin aika tavalla. Mutta nyt on myös Sarajevo nähty, eipä tarvitse ainakaan heti mennä takaisin. 

Puuttuu puuttuu.

Puuttumaan jäi vielä edellisviikon tapahtumat ja tietysti SARAJEVO. Nyt on pian edessä lähtö Kroatian rannikolle kolmeen eri kaupunkiin ja sieltä vielä Montenegroon. Neljä suomalaista ja britti Katie meidän kuskina. Milla ja Maija tosin katoavat seurastamme keskiviikkona Splitissä ja siitä sitten kolmistaan toivottavasti miittaamaan kämppis Mabel ja hänen kaverinsa seuraavan maan puolella. Hyvää viikkoa!

Uutta mallia ja vauhdin huumaa

ma 11.4. - to 14.4. 

Viikko alkoi aika huonosti, sillä nukuin pahasti pommiin ja heräsin 20 minuuttia ennen Business English -luentoja. En sitten mennyt luennoille ollenkaan, sillä en olisi mitenkään enää ehtinyt kuin max. tunniksi aamutoimien jälkeen. No, kotona sitten hieman hengailua ja 18.30 Najalle ja Eetulle. Najan kampaaja-ystävä oli luvannut leikata ja värjätä mun ja Najan hiukset, joten ilta meni ns. kampaajan penkillä istuen. Kyseinen mieskampaaja, Mak, on töissä keskustassa yhdessä hiussalongissa ja tekee silloin tällöin iltaisin kavereilleen hiustenleikkauksia. Najan hiukset leikattiin ensin, oikeastaan saavuin juuri kun viimeisiä karvoja tippui Najan päästä lattialle. Yksi Najan luona vielä vierailulla olevista espanjalaistytöistä sai myös kätevästi otsiksensa lyhyeksi. Samaan aikaan Eetu lähti kiipeilykurssille ja sitten Naja heittämään näitä kavereitaan Ljubljanan lentokentälle. Jäin Najan ja Eetun asuntoon Najan avaimet kädessä tämän kampaajan kanssa. Ensin musta väri, odottelu, värinpesu ja sitten päästiin itse asiaan eli uuteen hiusmalliin. Siinä sitten uusi leikkaus tuli samalla jutellessa niitä näitä ja hintaa tuli yhteensä 35€. Ei siis mikään paha. Valmista oli siinä 21 ja jäin sitten Makin lähdettyä vielä vähän loppusiivoilemaan asunnon lattioita. Pientä hiuspätkää oli nimittäin lattialla ihan kivasti, vaikkakin Mak oli suurimmat harjannut pois. Bussilla keskustaan, salaattia alakerrasta ja koneelle. 

Tiistaina heräilin joskus puolen päivän jälkeen. Tuli tehtyä slovenian kurssin läksyt ja istuskeltua 18-20.30 kurssin luennoilla. Satoi vähän kävellessä ruokakauppa Maxin kautta kotiin, ruokaa ja koneelle. Perus.

Keskiviikkona puolipäivä meni mulla ja Annilla siihen, että mentiin turhaan tiedekunnalle (luentoja ei ollut). Syömään mentiin heti keskustaan tultua ja tällä kertaa ei valittu Thai Inn Pubia vaan jäätiin la Storiaan siihen kotikulmille. Lasagnea aurinkonpaisteessa terassilla, oih. Täysin putkeen ei palvelu mennyt, sillä me ei saatu jälkkäreitä ollenkaan. Palvelu oli muutenkin huonoa tänään meille kahdelle, muille kyllä näytti toimivan. Ruoan jälkeen ei sitä mitään muuta tullutkaan tehtyä.

Viimeinkin torstaina oli viimeisen kurssini aloitusluennot. Klo 12 tiedekunnalle. Jouduttiin noin 8 vaihtarin kera odottamaan proffaa vartti. Kalvot ja esittelyt kurssista antoivat kyllä tästä kurssista ihan erilaisen vaikutelman kuin Marijan (tiedekunnan kansainvälisten asioiden assistantti) ensimmäisenä päivänä meille kertoneet kuvauksen antoivat odottaa. Pitää lukea kirjoja ja etsiä tutkimuksia julkishallinnosta omasta maasta sellaisesta aiheesta, joka nyt sattuu kiinnostamaan. Ja aikaa on toukokuun 12. päivään asti. Sitten vielä lyhyt esitelmä muille ja ding - noppia 6. En ole vieläkään ihan 100% varma, että teenkö tätä kurssia, ei tuo julkinen sektori henkilöresurssien johtamisessa kiinnosta. Alunperin kurssin nimen piti nimittäin olla jotain HR managementin tapaista, nyt nimi oli sitten People in Public Administration. 

Keskustaan takaisin tullessa kävin maksamassa mut ja Annin iltapäivän mikroautoiluun. SOU järkkäsi yhteisreissun BTC:lle mikroautoiluradalle, á 10€. Klo 17 nähtiin porukalla SOU:n toimistolla, siitä sitten bussilla BTC:lle ja kofeiinibuustauksen jälkeen radalle. Mentiin ajamaan kolmessa porukassa - ensin turkkilaiset pojat sekä M&M, sitten kolme muuta poikaa ja lopuksi Eva, Anni ja minä. 

Tuli vähän HK mieleen...

Varikkopysäkki ja meidän tallipäällikkö.

Eva, minä ja Anni.

Hihhii, vihreää valoa odotellessa.

Siellä mä huristelen.

Ajaminen oli niiiiin hienoa! Tuntui, että olisi mennyt valtavan nopeasti, mutta 10 minuutin ajamisen jälkeen sain todeta, että olin ajanut hitaasti. Meidän viimeisen kolmen kohdalla olin nopein, mutta hävisin 10 sekunnilla parhaalle ajalle (29 ja risat sec / kierros), jonka ajoi toinen turkkilaisista. Ja hävisin jotain 7 sekuntia M&M:lle! Turhauttavaa. Pikaisesti vielä Interspariin, sitten kotiin pakkaamaan ja pikavauhdilla tein täytetyn patongin evääksi. Klo 23.00 Tivoliin, 23.40 bussiin ja seuraavana kohteena SARAJEVO!

np: Halid Beslic - Sarajevo

Me täällä ollaan vaan ja hengaillaan

ti 5.4. - su 10.4.

Tiistaina käytännössä kävin vain slovenian tunneilla ja siinäpä se päivä sitten menikin.

Keskiviikkona alkoi ennakkoäänestys eduskuntavaaleihin. 6.-9.4. oli ulkomailla asuville järjestetty äänestys eli piti nyt sitten tietysti täälläkin päässä käyttää valtion suomat vaikutusmahdollisuudet hyväksi ja käydä äänestämässä. Ke kului siinä, että mentiin BTC:lle shoppailemaan.  Milla tuli meidän kanssa myös, niin porukalla sitä sitten ostareita kierreltiin. Kävin myös taivuttamassa silmälasien sankoja Optika Claruksella niin, että lasit pysyivät paremmin päässä.

Oltiin myös sovittu, että käydään syömässä amerikkalaisen Millien kanssa espanjalaisessa ravintolassa illalla, joten 18 aikaa nähtiin Preserenillä ja suunnattiin siitä ravintolaan. Ruoan jälkeen haluttiin mennä vielä yksille jonnekin rantakahvilaan. Bi-KO-FE oli jälleen onnistunut valinta. Huomenna luvassa olisi picnic vaihtariporukalla Tivoli-puistossa, joten piti sitten mennä vielä Maxiin hakemaan viinipullo ja hieman juustoa. Ei mennyt ihan putkeen, nimittäin juustoja valitessa kului aika liiiiiian nopeasti, ja kassalle päästyäni tokaisivat, että "anteeksi, emme voi enää myydä alkoholijuomia, kello on 21:01". No tulipa edes pari juustoa mukaan. 

Dinner time. Kuva: Anni.

Kaupassa nähtiin myös brittivaihtari Jake, joka sanoi, että Rozna Dolinan dormitoreilla on illalla isot bileet. Kotiin päin kävellessä tuli sitten extempore-ajatus, lähdetäänpäs tyttöjen kanssa Roznaan! Milla lähti, Maija ei. Lyhyet etkot Millan ja Annin kanssa kämpillä ja sitten Mabelin ja hänen kaverinsa meidän kävelyseurana dormeille. Eipä tarvinnut kauaa etsiä oikeaa rakennusta, suunnan kuuli kerran jo melko kaukaa. Dormi oli kyllä muutettu oikeaksi bilepaikaksi. Ensimmäisen kerroksen ikkunat oli peitetty mustalla muovilla, myös seiniä oli katettu näin. Kerroksen keittiöstä oli tehty baaritiski ja infopisteessä tehtiin sandwichejä eurolla. Tuli sitten vietettyä hauska ilta dormeilla ja kotiin sitten, kun bussit taas kulkivat.

Torstaina herätys klo 13 ja parin tunnin viiveellä sitten picnicille kaupan kautta. Moni oli mennyt jo paistattelemaan päivää kahden kieppeillä, joten mun ja Annin saapuessa olikin jo aikamoinen sakki kertynyt alarinteeseen nurmikolle. Viiniä ja juustoja maistellessa ja Marttakerhoa pitäessä kello vierähti jo iltaan. Tivolista poistuttiin 19 jälkeen. 

Picnicillä.

Torstain perinteiset eli Companeros oli vielä illalla edessä. Kutsuttiin M&M ja Millie (yms. muita, mut heillä muita suunnitelmia) etkoille meille sekä valmistautumaan teemaa "MOUSTACHE" (viikset) varten. Annin ja Millan kanssa oltiin löydetty ke BTC-reissulla hienot tekoviikset kaikille, nämäpä sitten heittettiin illaksi naamaan. Baarissa saatiin kyllä katseita näiden kasvonkomistusten johdosta, mutta joka hetki oli sen arvoista. Otettiin tyttöjen kanssa koko ajan kuvia ja myös jotain asennetta tuli illan ilmeisiin viiksien ansiosta. Niin no, joka hetki ei ihan niin hyvä, sillä illan edetessä alkoi viikset tippuilla. Itse pidin viikset jonnekin 04 asti ja 05 sit kotiinpäin. Kotimatkalla tosin jäin juttelemaan varmaan puoleksi tunniksi kahden samaan aikaan baarista lähteneen ruotsalaisen tytön kanssa, jotka olivat interreilaamassa Euroopassa ja viettivät vain pari päivää Ljubljanassa. Parit vinkit heitin, mihin kannattaisi mennä käymään ja ostinpa tytöille omalla studenski bonilla 2 burekia - pitihän heidän burekia kokeilla. 

Ja näin niitä viiksiä piirrettiin (niille, joilla ei jo ollut).

Herrat Sisilia, Ranska ja Mexico.

Viiksibileiden lopputunnelmia: Cem, Xavi, Vladimir ja mie.

Heräsin iltapäivällä siihen, että Anni lähti äänestämään. Eli siinä 17.40 sain itseni ylös sängystä, tein pienet freessaukset kasvovärkkiin ja lähdin suurlähetystöön parin korttelin päähän. Suurlähestystöön pääsy oli hieman hankalaa, piti nimittäin mennä sisään työntekijöiden ovesta, saada ovivahdilta joku ovikortti, mennä ylös hissillä ja löytää oikea ovi, sitten yrittää avata ovea kortilla ja huomata "ei toimi", jonka jälkeen piti vain soittaa ovikelloa ja sanoa että on tullut äänestämään. Itse äänestys oli helppoa. Piti näyttää passi, käydä laittamassa kaksi numeroa keskellä ympyrää, heittää äänestyslipuke kuoreen, kirjoittaa osoite, ja täyttää sitten vielä omat tiedot erilliselle lomakkeelle. Ja nyt ei tarvii taas hetkeen äänestää.

Pe iltana oli pitkään odotettu GOD IS AN ASTRONAUT keikalla Kino Siskassa. Keikka oli mielettömän hyvä ja tuli sitten ostettua kaksi bändin levyä (uusin ja vanhin) sekä bändipaita. Ja kokis oli illan juoma.

GIAA <3

Perjantaiaamuna 08 lähtö Tivoliparkista Krasiin päiväretkelle. Ensimmäisenä suunnattiin tippukiviluolille - tällä kertaa Jama Vilenicaan. Luolakokemus oli täysin erilainen kuin Postojnassa: junan ja helpon kävelyn sijaan reitti oli täynnä rappusia. Käveltiin noin 500 rappusta alaspäin luoliin ja sitten noustiin samaiset rappuset ylös. Luolan käytävät olivat tosi kapeita ja joistain kohdista jopa todella matalia. Postojnska jama edelleen ykkönen.

Sammakko.

Vähän sentään erilaistakin tyyliä Postojnaan verrattuna.

Sinne alas oltiin menossa.

Luolien jälkeen mentiin bussilla syömään. Nälkä oli kova ja ruoka tämännäköinen:

Perinneruokaa tai ei - tällä kertaa olin nirso.

Ei sitten tullut syötyä paljoakaan. Ruan jälkeen meillä oli ainakin tunti vapaa-aikaa ravintolan ympärillä, eipä ravintolan lisäksi siinä paikassa moniakaan taloja ollut. Ilma oli kyllä todella kaunis ja eipä nyt voi valittaa kukkivista kirsikkapuistakaan. Odottelu vain oli tylsää. 

Kuvaa ruokapaikasta.

Kirsikkapuita.

Se on kesä - melkein täällä.

Ruoan jälkeen jatkettiin bussimatkaa hunajatilalle. Bussissa oli tullut hieman huono olo, sillä en ollut ottanut vesipulloa mukaan eikä ruoalla saatu mitään juomista pöytään (automaattisesti), niin oli pieni nestehukka päällä hunajatilalle saavuttaessa. Tilan omistaja piti meille esitelmän hunajalaaduista ja mehiläisistä, jonka jälkeen saatiin maistaa eri hunajoita sekä maistaa hunajasta tehtyä viiniä ja likööriä. Hunajat olivat hyviä ja tuli ostettua yksi purkki kastanjahunajaakin (kuulemma hyvää terveydelle) isän teehetkiä varten.

Hunajajäätelön ohje.

Hengailua hunajatilalla.

Tilalla saatiin täyttää vesipullot omistajien talossa (täytin ja join 0,5l vettä Annin pullosta) ja sitten vielä emäntä tarjosi lasin mehua. Ihanaa :)

Hunajatilalta käveltiin parisen sataa metriä seuraavaan kohteeseen eli viinitilalle. Omistaja kierrätti meidät hänen vanhojen tavaroiden näyttelyssään, viinikellarissa juomassa lasin Teran-punaviiniä. Ostinpa tätäkin tuliaisiksi takaisin Ljubljanaan ja Suomeen, halvalla kerran sai.

Katson maalaismaisemaa & all that I can see is just another lemon-tree.

Vanhojen tavaroiden kokoelma.

Maski.

Group picture! Kuva: Anni.

Terania tulossa. Kuva: Anni.

Käytiin vielä parin tunnin visiitillä pienessä linnakaupungissa. Štanjel oli ihan kaunis pikkukaupunki, mutta eipä se nyt niin kummoinen ollut. Taisin olla vähän väsynyt, myöskin allergiaoireet (nuha ja aivastelu) olivat haitanneet jo koko päivän. Hetki istuttiin porukalla paikan ravintolassa, useimmat joivat kahvit, itse en nyt jaksanut mitään käydä tilaamassa. Täältä sitten vihdoin lähdettiin takaisin Ljubljanaan ja Tivolissa oltiin aika tarkkaan 21.15. Kotiin ja ruokaa, sitten nukkumaan.

Puutarha.

Sunnuntai meni lähinnä palautuessa Krasista ja koko päivä kului sisällä ollessa, tällä kertaa Prison Breakin 4. tuotantokautta katsellessa.