Kieltä, kulttuuria ja Erasmus-elämää

ma 24.1. - su 30.1.

Maanantaina klo soitti 8.00. Bussilla lähdin Najan ja Eetun kämpiltä keskustaan taiteiden tiedekuntaan (Faculty of Arts), jossa klo 10 alkoi slovenian kielen kurssi (Erasmus Intensive Language Course of Slovene). Keltaisia lappuja seuraten uudet vaihtarit ohjattiin oikeaan luokkaan, jossa meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Suomalaisia nimiä näkyi listalla yhteensä 7. Itse kuuluin kolmanteen ryhmään kolmen muun suomalaisen kanssa. Samaan ryhmään kuului opiskelijoita Espanjasta, Ranskasta, Englannista, Kreikasta, Unkarista ja Italiasta, kun taas kakkosryhmässä olivat loput suomalaiset sekä mm. kaikki ruotsalaiset, saksalaiset ja puolalaiset. Ensimmäisen ryhmän kansallisuuksia en nyt edes muista, mutta taisivat olla sitten lähinnä Itä-Euroopan maista. Kurssilla käytiin heti asiaan ja aloitimme peruslauseista, kuten itsensä esittelystä (nimi, mistä kotoisin, mikä ammatiltaan ja ikä). Jaz sem Laura. Sem iz Finske. Sem študentka. Stara sem triindvajset let.

Oppikirja piti ostaa myös heti ekana päivänä hintaan 22€. Tuli sitten maksettua tämä 200€ setelillä, kun ei muuta käteistä ollut jäljellä viikonlopun jälkeen. Ja lainasinpa yhdelle suomalaiselle tytöllekin, jotta hän sai kirjan maksetuksi heti. Tuntien välissä oli puolen tunnin tauko, jolloin kävin yliopiston kahvilassa. Luennot loppuvat 13.30 ja tutustuin englantilaiseen Katieen. Bussipysäkiltä keskustasta pitikin sitten lähteä heti Šiškaan, sillä mulla oli Najan avaimet. 

Naja tuli töistä vasta myöhään iltapäivällä ja käytiin sitten kaupassa. Naja kokkaili vielä mulle ja tietysti Eetulle perinteisen slovenialaisen päivällisen. Perunaa, paistettua paikallista makkaraa ja keitettynä sellaista hieman nuudelin näköistä, tavallaan kaalin tapaista juuresta. Tämän juureksen nimestä ei ole mitään käsitystä, edes Eetu ei tiennyt. Dober tek - hyvää ruokahalua! Ja hyvää oli!

Siinä 20 aikaa muutettiin mut porukalla uuteen asuntoon osoitteeseen Miklošičeva cesta 22, 2 levo (ja1000 Ljubljana). Maanantaisin yleensä vaihtarit menevät juhlimaan Parlament-nimiseen pubiin, mutta jäin onneksi vain kämpille järjestelemään huonetta. Sain kaikki vaatteeni vaatekaappiin ja järjesteltyä pöydätkin mieleiselläni tavalla omaan huoneenpuolikkaaseen.

Huonekämppikseni on belgialainen Coraline vielä muutaman viikon ajan, jonka jälkeen huoneeseen muuttaa espanjalainen Mabel, jonka kanssa sovimme tämän kämpän ottamisesta ja huoneen jakamisesta ennen kuin tulin Sloveniaan. Naapurihuoneessa asuu kaksi poikaa, ranskalainen Gabriel ja espanjalainen Ibon. Molemmat ovat maassa vielä kevätlukukauden. Kolmannessa huoneessa asuvat vielä viikon ajan saksalainen Luise sekä portugalilainen Raquel. Kaksi uutta kämppistä ovat vielä mysteeri, mutta eiköhän helmikuun alussa selviä, ketkä siihen sitten muuttavat.

Tiistaina olikin sitten jo helppoa kävellä kielikurssille omalta kämpältä. Tänään, kuten kaikkina tulevinakin kurssiaamuina, luennot alkavat klo 9. Kävelymatka kesti reilut 15 minuuttia. Samat rutiinit myös tänään eli kahdessa pätkässä tunteja ja tauolla kahville. Luentojen jälkeen oli vielä infotilaisuus asumisesta, opiskelijajärjestöstä sekä opiskelijaruokailusta, -kortista ja tapahtumista. Sain opiskelijakortin ja kävin Katien kanssa rekisteröimässä itseni opiskelijakuponkijärjestelmään, jolla saan sitten jatkossa opiskelijahintaisen ruoan 21 kertaa kuukaudessa lähes missä vain ravintolassa Sloveniassa. Piti käydä myös ostamassa 20 eurolla lisää puheaikaa prepaid-liittymään.

Katie vei mut Da Bu Da –nimiseen Thai-ravintolaan, jossa saatiin 3,98 eurolla alkukeitto, kolme pientä kevätrullaa, salaatti, pääruoka (otin nuudeleita ja kanaa) sekä jälkiruoka. Tarjoilijalle tulee sanoa heti ravintolaan tullessaan, että on tulossa syömään opiskelijaruoan. Opiskelijahinnan saa seuraavalla tavalla: ensin pitää näyttää opiskelijakorttia, sitten soittaa puhelimella numeroon 1808 ja laittaa puhelin lukijalaitteen päälle, jolloin laite vähentää kuponkitililtä yhden. Opiskelijaruoka valitaan yleensä erilliseltä listalta. Jäljelle jäävä hinta maksetaan lähdettäessä ja yhteisesti, eli jokainen ei saa omaa laskua. Tätä varten kannattaakin pitää sopivasti käteistä mukana.

Jäin tiistaina vielä hetkeksi tutustumaan keskustan ostoskatuun (lyhyt katu, josta löytyy mm. McDonald’s ja H&M). Tulipa ostettua vähän kevyempi talvitakki sekä pari paitaa. Oho. Klo 18 meillä alkoi tiedekunnassa vielä EILC-kurssilaisten tutustumisilta. Jokainen esitteli muiden oman maan opiskelijoiden kanssa kotimaansa – tavalla ja toisella. Suomalaisten kanssa pidettiin lyhyt ppt-esitys, opetettiin muille suomenkielisiä sanoja sekä maistatettiin jengille kolmea erilaista salmiakkikarkkia. Olin myös raahannut palttoonappeja Suomesta, joten näitäkin saivat kurssilaiset maistaa. Kävin vielä kahden ruotsalaisen pojan, Danin ja Adrianin kanssa oluella Thai In –ravintolassa ennen kotiintuloa, läksyjen tekoa ja aikaista nukkumaanmenoa. Kummallista, kun normalisoitui rytmikin nyt alkuviikosta.

Keskiviikkona jälleen kävellen koululle, sloveniaa, kahvia, sloveniaa ja päivän jälkeen lounaalle. Italialaisen Eleonoran ja unkarilaisen Roberton kanssa mentiin Da Bu Da’hin, TAAS, sillä ei keksitty nyt mitään paikkaa ja suosittelin tätä heille. Tällä kertaa keltaista currya ja kanaa. Loistavaa ruokaa oli jälleen kerran.

Facebookissa tuli jutusteltua Katien kanssa ja päätettiin sitten illalla lähteä käymään Erasmusbileissä baarissa nimeltä Ultima. Maisteltiin hieman viiniä Preseren Squarella (Preseren aukio) ja mentiin siitä Ultimaan hieman 24 jälkeen. Paikka oli melko karu, mutta tunnelma loistava. Tapasin paikanpäällä yhden suomalaisen, joka oli juuri lähtemässä takaisin Suomeen ja myös kämppäkavereita tuli moikattua paikassa. Kotiin tuli aamuyöllä vasta klo 5. Voitte vaan kuvitella seuraavan aamun herätystä…

Torstain luennot olivat melko tuskaa, mutta olin ylpeä siitä, että olin saanut raahattua itseni luennoille ja vieläpä täysin ajassa. Luennoitsija kysyi heti alussa (kerrattiin eilen käytyjä), että voiko joku sanoa Imam mačka (Olen krapulassa). Nostinpa sitten käteni ylös. Näytin kuulemma kuitenkin ihan hyvältä olotilaani suhteuttaen.

Luentojen jälkeen menin käymään paikallisessa kaupassa Mercatorissa. Nopeasti kotiin, puoli tuntia unta ja kävellen äkkiä Preseren aukiolle, sillä klo 14 alkoi kielikurssiin kuuluva kierros vanhassa kaupungissa. 1,5h kierreltiin siltoja, tunnettuja rakennuksia, kuultiin kaupungin suunnitelemasta arkkitehdistä sekä Slovenian piispoista. 

EILC ryhmämme kaupunkikierroksella.

 Zmajski most - The Dragon brigde - Lohikäärmesilta.

Vanhaa kaupunkia.

Piispoja katolisen kirkon ovessa Ljublajanassa.

Mäkkäristä opiskelijakupongilla ateria hintaan 2,08€ ja kylläisenä omaan sänkyyn päiväunille. Illalla porukkaa oli menossa keskustaan Companeros –baariin ja lähdin sitten itsekin mukaan. Todella moni kurssilaisista oli paikanpäällä ja myös uusia kasvoja tuli vastaan. Iltaa ei lopetettu todellakaan ajoissa, vaan lähdettiin vielä 03 jälkeen käymään toisessa baarissa, Ortossa. Baari sulkeutui joskus 05 ja tämän jälkeen sitten vielä pikaruokaa katukioskista ja kävellen kotiin.

Perjantaina nukuin jonnekin 16 asti ja eipä päivän aikana kyllä tullut yhtään mitään tehtyä. Laiska päivä. Portugalilainen kämppis valmisti parin ystävänsä kanssa kaikille kämpän asukkaille sekä Coralinen muutamalle ystävälle perinteisen portugalilaisen illallisen. Kahta erilaista peruna-kala –ruokaa sekä jälkiruokaa. Uusia makuja, mutta hyviä kyllä! Tunnin ajaksi käväisin vielä puolen yön jälkeen kuuntelemassa indie-musiikkia parin kaverin kanssa Metelkovassa, joka on alue tässä lähellä, jossa monia baareja vanhoissa rakennuksissa, jotka kaikki ovat koristeltu grafiitein. Tästä lisää Metelkovasta. 

Pieni pala Metelkovaa. Kuva: Adrian Andersson.

Kotimatkan varrelta perjantai-iltana.

Lauantainakaan en saanut päivällä mitään aikaan vaan nukuin jälleen kerran todella pitkään ja datailin vain koneella. Suomalainen uusi vaihtari Heli oli kutsunut monet kurssilaiset hänen kämpilleen Bežigradiin. Danin ja Adrianin kanssa haettiin keskustasta hieman patonkia ja levitettä sekä juomia ja mentiin taksilla Helille. Noin kolme kilometriä matkaa ja taksi maksoi 3,64€. Taksilla kulkeminen täällä on hirveän edullista varsinkin porukalla. Helillä meitä oli yhteensä varmaan 14, joista 7 oli suomalaisia. Suomivalta edelleen. Ruotsalaisia tuli mollattua yhdessä vaiheessa Conan O’Brienin klipin kautta. Loistava pätkä, kannattaa katsoa! Metelkovaankin vielä lähdettiin, mutta illasta tuli yhtä baaria lukuunottamatta lähinnä kävelyreissu ympäri kaupunkia. Osa meistä halusi ruokaa, joten 5 hengen porukalla otettiin juna-aseman läheltä 24h ruokapaikasta kebabrullat. Käväisin vielä Metelkovassa ja kotona vähän ennen 06. Taas.

Helin ja tanskalaisen Annikan kanssa la iltana. Kuva: Adrian Andersson.

Dj soitti technoa lauantaiyönä Metelkovassa. 

Rankkaa tämä Erasmus-elämä. Sunnuntai meni täysin ohi, jälleen pitkät unet ja sitten vain datailua loppuilta. Ibon ja Gabriel hieman vaihtoivat huoneensa järjestystä, toivottavasti nyt heitä häiritsee hieman vähemmän se, että joudumme Coralinen kanssa kulkemaan heidän huoneensa kautta päästäksemme pois omasta huoneestamme. Tässä nyt illalla teen vielä läksyt huomisille tunneille ja nukkumaan pitää päästä viimeistään puoleltaöin, jotta huomenna taas 09 koulussa. 

Pakkasta taitaa nyt olla -3°C ja pitäisi ensi viikolla kylmetä. Harmi. Lunta tosin ei ole vieläkään. Slovenian sään voi tsekata muuten täältä.

Suomi-viikonloppu

pe 21.1. – su 23.1.

Pitkien yöunien jälkeen oli hyvä lähteä kokeilemaan slovenialaista bussiliikennettä sekä tsekkaamaan erästä asuntoa. Bussimatka keskustaan kesti noin 20min Najan ja Eetun kämpiltä Siškasta. Suunnistin koko matkan keskustaan asti oikein turistina (eli kartta kädessä) ja Najan piirtämän reitin mukaisesti löysin kuin löysin Miklošičeva cesta 22 kohdille.

Tämä asunto on yhteensä 106m2 ja sitä mulle tarjosi sähköpostitse suomalainen Kirta jo monta viikkoa sitten. Silloin vielä olin hakemassa single roomia, eli siis omaa huonetta asunnosta, mutta keskustasta tällaisia on vaikea löytää. Kämpässä on kolme makuuhuonetta, kylpyhuone, wc, keittiö ja parveke ja asukkaina kuusi Erasmus-opiskelijaa. Saan ns. Kirtan sängyn makuuhuoneesta, jonka jaan 3. helmikuuta Ljubljanaan saapuvan espanjalaisen Mabelin kanssa. Huone on iso ja siinä on kaksi ikkunaa, mutta huoneeseen pääsee vain ranskalaisen ja espanjalaisen vaihtarijätkän jakaman makuuhuoneen läpi. Näin näitä plussia ja miinuksia. Vuokra on vähän vajaa 200€/kk + kulut, jotka ovat maksimissaan 50€/kk. Maanantai-illalla lupasin muuttaa ja tulevan sänkyni päällä kuulemma sitten odottavat avaimet sekä kasa tavaraa, jota Kirta ei Suomeen halua raahata. Asunto on juuri loistava, sillä sen sijainti on aivan keskustassa, kämpässä on tiskikone sekä pyykinpesukone ja se on melko hyvässä kunnossa. Oikeustalo on tien toisella puolella ja tästä Naja heittikin, että voin sitten mennä aamutossujen kanssa oikeuteen, jos kutsu käy.

Niin ja noista aamutossuista: KAIKKI slovenialaiset käyttävät tällaisia tossuja sisällä. Sellaiset annetaan myös vieraille, eli tohvelikaupoille pitää tästä ensi viikolla lähteä. Ja ostaa myös parit ylimääräiset vieraita varten.

Perjantaina kävin Najan kanssa vielä keskustassa yhdessä loistavassa Thai-ravintolassa. Oma annokseni maksoi 6,90€, mutta Naja sai omansa + alkukeiton + jälkiruoan opiskelijahintaan, joka oli jotain 3,80€ paikkeilla. Sloveniassa monet ravintolat tarjoavat nimittäin opiskelijahintaisen ruoan, joka sisältää aina alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Kerron tästä opiskelijaruokailusta lisää, kun saan itsekin tämän hyödyn käyttööni. Kahviloita löytyy myös joka kadulta. Eno kavo z mlekom, prozim! Kahvi maidolla, kiitos! Naja opetti. Ja tällaisen peruskahvin hinta on 1,20-1,50€ välillä. Erikoisemmatkin kahvit saa noin 2-3 eurolla, tai jopa alle.

Naja lähti perjantai-illalla vielä porukoidensa luo Kočevjeen ja Eetu jonkin bändin keikalle kaveriensa kanssa. Itse vietin rauhallisen koti-illan FB:n ja valmiskahvin kera.

Lauantaina lähdin Eetun ja hänen työkaverinsa Tytin (suomalainen, jep) kanssa autolla lähellä Ljubljanaa sijaitsevaan pieneen kylään, jonka läpi virtaa Selška Sora. Syötiin pitsaa Tytin piikkiin (Hvala Tytti!) ja sitten mentiin vielä kahvilaan suklaakakuille ja kahville. Ajeltiin vielä kotimatkalla pelaamaan biljardia ja tuli yksi Unionkin nautittua. Illan päätteeksi katsottiin Eetun kanssa 127 Hours –niminen leffa. Suosittelen, mutta tätä leffaa ei kannata katsoa huonovointisena tai krapulassa.

Aurinko paistoi taas sunnuntaiaamulla ja netin mukaan lämpötila -3°C. Tytti pyysi Eetua ja mua lähtemään keskustaan terassille kahville. Sinnepä siis mentiin ja nautiskeltiin porukalla Ljubljanan sydämessä kahvia maidolla (kava z mlekom) ja maitoa kahvilla (bela kava, ”valkoinen kahvi”). Reilu tunti taisi terassilla vierähtää ja nälästä johtuen mentiin vielä meksikolaiseen ravintolaan lounaalle.

The Prešeren Square - Prešernov trg

Kotiinpäin jo ajeltaessa huomattiin ryhmä vihreisiin joukkuehuiveihin sonnustautuneita paikallisia, jotka lauloivat kannustuslauluja rumpujen tahdissa. Ljubljanan areenalla oli alkamassa kahden Slovenian parhaimman jääkiekkojoukkueen matsi. Mentiin vielä sormet ristissä tarkastamaan, sattuisiko peliin olla lippuja jäljellä ja niitähän oli hintaan 10€. Yleensä tällaiset pelit ovat loppuunmyytyjä, joten tällä kertaa onni oli matkassa mukana. Matsi oli loistava, tunnelmaa löytyi varsinkin vierasjoukkueen, Jesenicen puolelta. Molemmilla joukkueilla oli suomalainen päävalmentaja ja Olimpijalla pelasi ainakin yksi suomalainen, nro 27 Tomi Multanen. Suomalaiseen jääkiekkoon verrattuna peli oli aika paljon siistimpää: kovia taklauksia ei näkynyt, tappelun merkkejä näkyi vain kerran eikä jäähyjä tullut kuin neljä. Jäähyistäkin kaksi otti Multanen. Näin se suomipoika pelaa! Naja liittyi meidän kolmen seuraan toisen erän aikana. 

Kolmanteen erään mentiin vieraiden johdolla 2-1, ja näytti siltä, että ¾ hallista tulee nyt pettymään, kunnes ajassa 00:02 Olimpija tasoitti. Halli repesi, itse myös. Kamerakin tipahti. Rangaistuslaukauksiin asti pelattiin tasoissa mutta viimeisellä laukauksella vieraat pistivät kiekon sisään ja voittivat 5-4. Harmi. Matsin jälkeen oli ääni hieman käheänä, sillä ”HYVÄ TOMI” tuli huudettua melko monta kertaa, vaikkei Tomi yhtään maalia tehnytkään. Tytin kanssa puhuttiin, että revanssi otetaan, kun Olimpija pelaa uudelleen Jesenicea vastaan. ”HYVÄ TOMI”, ”KARVAA SUOMIPOIKA, KARVAA!” ja ”JALAT, JALAT” –kyltit pitää nyt ainakin tehdä peliä varten. Ja hankkia Olympijan huivi. Ja ostaa suomenlippu. HYVÄ SUOMI!

Tytti ja Laura.

Naja ja Eetu.

HEL-MUC-LJU

to 20.1.

Torstaina 1.36 lähdin sitten kimpsuineni ja kampsuineni (yht. noin 36kg) Kokemäeltä bussilla kohti Helsinki-Vantaata. Mogwai soimaan ja pari tuntia unta, sitten jo 4.40 bussi saapui terminaali 1:seen. Check in -tiskillä karu totuus matkatavaroistani iski: liikaa tavaraa eli maksettava lisämaksua. No 30€ onneksi kuittasi ylimääräiset kilot.

Lentokentällä kävinkin sitten ostamassa ensimmäiseksi pullon Suomen jaloa juomaa maailmalle eli Jallua*. Sitten pää huusi kahvia ja nettiyhteyttä, joten meninkin kuluttamaan odottelutunnit kahvilaan facebookaten ja mailia kirjoitellen.

Noin 8.40 moottorit jylläsivät ja kone nousi kohti korkeuksia jättäen lumisen Suomen taakseen. Vieressäni istui italialainen Stefano, joka - yllätys - oli töissä Vaasan Wärtsilässä ja oli nyt matkalla Itävaltaan lomalle. Tuli siinä sitten juteltua saunasta, lumesta, kielitaidosta, Vaasasta ja vaikka mistä. Saksalainen Augsburg Airlines lensit noin kahdessa tunnissa saksanmaalle, mutta nuo tunnit kuluivat melkoisen nopeasti jutellessa. Ja tulipahan harjoiteltua heti englantia!

Münchenin lentokentällä (Munich Airport) ei sitten ollutkaan enää lunta kuin vain siellä täällä laidoilla kasassa. Lämpöäkin taisi olla noin 10 astetta. Terminaalissa tuli syötyä lounaaksi vielä pala pitsaa Stefanon kanssa ja tämän jälkeen sitten Stefano jatkoi matkaansa kohti juna-asemaa ja lomareissuaan. Yksinäni odottelin jatkolentoa about 3h. Saksalaiset kuulutukset, lehdet ja televisiouutiset kyllä pitivät seuraa, harmi vain, etten ymmärtänyt kuin sanan sieltä täältä.

Bussi ajoi minut ja muut Ljubljanaan lentävät n. 20 matkustajaa kiitoradalle koneen viereen. Kone oli Adrian Airwayn ja nähdessäni sen aloin hymyillä. Se oli niiiiiiiin pieni, että näytti jopa söpöltä. Kokoa korosti vielä kyljessä oleva mainos MINI:stä. Ljubljanan kone otti ilmaa alleen 14.30 paikallista aikaa (UTC +1). Tällä kertaa istuinkin sitten yksinäni, tosin paikka oli hätäuloskäynnin vieressä ja lentoemo sitten käski minun lukea oven avaamisohjeet hätätilanteen varalta. Tämän jälkeen varsinkin toivoin, että kohta ollaan turvallisesti taas maankamaralla. Ja 50 minuutin kuluttua lähdöstä oltiinkin.

MINI ja Munich Airport.

2005 vuonna olin Sloveniassa 3 viikkoa Lions Clubin kautta ns. nuorisovaihdossa. Vietin viikon perheessä ja kaksi viikkoa leirillä muiden nuorten kanssa ja tämä reissu olikin oikeastaan syy, miksi nyt palasin Sloveniaan. Host-perheeni isä Milan ja vanhempi siskoni Naja tulivat hakemaan minut Ljubljanan lentokentältä. Voi kuinka hienoa oli nähdä molemmat tutut kasvot! Itse taisin olla se, joka oli muuttunut eniten viime näkemästä. Ainakin niin molemmat minulle sanoivat :D Milan heitti minut Najan ja Eetun (kyllä, suomalainen nimi ja suomalainen mies!) kämpille, jonne olin saanut luvan tulla ensimmäisiksi päiviksi. Halaukset ja terveiset lähtivät Milanin kautta Nadalle (host-perheeni äiti) ja sitten saikin jo hengähtää hetkeksi.

Iltapäivä kului melko nopeasti. Keskustelua Najan kanssa, kahvia, Eetun moikkaaminen ja päiväunet. Sitten tulikin jo ilta ja porukalla vielä mietittiin perjantain ohjelmaa (bussikortit, yhden kämpän tsekkaaminen, prepaid, lounas). Nukkumaan mennessä sitten se alkoi iskeä: tämä maa on mun koti nyt.