to 20.1.
Torstaina 1.36 lähdin sitten kimpsuineni ja kampsuineni (yht. noin 36kg) Kokemäeltä bussilla kohti Helsinki-Vantaata. Mogwai soimaan ja pari tuntia unta, sitten jo 4.40 bussi saapui terminaali 1:seen. Check in -tiskillä karu totuus matkatavaroistani iski: liikaa tavaraa eli maksettava lisämaksua. No 30€ onneksi kuittasi ylimääräiset kilot.
Lentokentällä kävinkin sitten ostamassa ensimmäiseksi pullon Suomen jaloa juomaa maailmalle eli Jallua*. Sitten pää huusi kahvia ja nettiyhteyttä, joten meninkin kuluttamaan odottelutunnit kahvilaan facebookaten ja mailia kirjoitellen.
Noin 8.40 moottorit jylläsivät ja kone nousi kohti korkeuksia jättäen lumisen Suomen taakseen. Vieressäni istui italialainen Stefano, joka - yllätys - oli töissä Vaasan Wärtsilässä ja oli nyt matkalla Itävaltaan lomalle. Tuli siinä sitten juteltua saunasta, lumesta, kielitaidosta, Vaasasta ja vaikka mistä. Saksalainen Augsburg Airlines lensit noin kahdessa tunnissa saksanmaalle, mutta nuo tunnit kuluivat melkoisen nopeasti jutellessa. Ja tulipahan harjoiteltua heti englantia!
Münchenin lentokentällä (Munich Airport) ei sitten ollutkaan enää lunta kuin vain siellä täällä laidoilla kasassa. Lämpöäkin taisi olla noin 10 astetta. Terminaalissa tuli syötyä lounaaksi vielä pala pitsaa Stefanon kanssa ja tämän jälkeen sitten Stefano jatkoi matkaansa kohti juna-asemaa ja lomareissuaan. Yksinäni odottelin jatkolentoa about 3h. Saksalaiset kuulutukset, lehdet ja televisiouutiset kyllä pitivät seuraa, harmi vain, etten ymmärtänyt kuin sanan sieltä täältä.
Bussi ajoi minut ja muut Ljubljanaan lentävät n. 20 matkustajaa kiitoradalle koneen viereen. Kone oli Adrian Airwayn ja nähdessäni sen aloin hymyillä. Se oli niiiiiiiin pieni, että näytti jopa söpöltä. Kokoa korosti vielä kyljessä oleva mainos MINI:stä. Ljubljanan kone otti ilmaa alleen 14.30 paikallista aikaa (UTC +1). Tällä kertaa istuinkin sitten yksinäni, tosin paikka oli hätäuloskäynnin vieressä ja lentoemo sitten käski minun lukea oven avaamisohjeet hätätilanteen varalta. Tämän jälkeen varsinkin toivoin, että kohta ollaan turvallisesti taas maankamaralla. Ja 50 minuutin kuluttua lähdöstä oltiinkin.
 |
| MINI ja Munich Airport. |
2005 vuonna olin Sloveniassa 3 viikkoa Lions Clubin kautta ns. nuorisovaihdossa. Vietin viikon perheessä ja kaksi viikkoa leirillä muiden nuorten kanssa ja tämä reissu olikin oikeastaan syy, miksi nyt palasin Sloveniaan. Host-perheeni isä Milan ja vanhempi siskoni Naja tulivat hakemaan minut Ljubljanan lentokentältä. Voi kuinka hienoa oli nähdä molemmat tutut kasvot! Itse taisin olla se, joka oli muuttunut eniten viime näkemästä. Ainakin niin molemmat minulle sanoivat :D Milan heitti minut Najan ja Eetun (kyllä, suomalainen nimi ja suomalainen mies!) kämpille, jonne olin saanut luvan tulla ensimmäisiksi päiviksi. Halaukset ja terveiset lähtivät Milanin kautta Nadalle (host-perheeni äiti) ja sitten saikin jo hengähtää hetkeksi.
Iltapäivä kului melko nopeasti. Keskustelua Najan kanssa, kahvia, Eetun moikkaaminen ja päiväunet. Sitten tulikin jo ilta ja porukalla vielä mietittiin perjantain ohjelmaa (bussikortit, yhden kämpän tsekkaaminen, prepaid, lounas). Nukkumaan mennessä sitten se alkoi iskeä: tämä maa on mun koti nyt.
