Sarajevo calling

to 14.4. - su 17.4.

23 piti olla lähtö Tivolista, mutta bussi saapui paikalle vasta 23.50. Annin kanssa tungettiin aika perälle istumaan, niin että oltaisiin vielä mukana "takapenkin bileissä" mutta kuitenkin saataisiin nukkumisrauhaa. Eväsleipä naamaan, vettä ja musiikkia korviin. Harmillista oli, että Sarajevo-biisi (oli viime postauksessa) alkoi soida jo aika alkumatkasta ja siitäpä takapenkin espanjalaiset (ainakin 10) innostuivat. Eli ei niin rauhallinen yö kuin olisi toivonut. Pysähdyksiä tehtiin muutamia Kroatian puolella ja sitten taas Bosnian rajojen jälkeen. 

Sarajevoon saavuttiin aamulla hieman jälkeen 08. Bussi jätti meidät oppaan kera keskustan laitamille, luvassa oli kaupunkikierros. Ilma oli todella raikas, toisinsanoen K-Y-L-M-Ä. Onneksi oli sentään talvitakki mukana, niin pysyi jotenkuten lämpimänä. Ja Eila-mummon tekemät villasukat lämmittivät varpaita tennareissa. 

Kierros kesti vain noin 40minuuttia, jonka jälkeen meillä oli vapaata lähes 2h. Aamuhorroksessa menin Annin, Alician, Alexandran ja Lelden kanssa kahvilaan ja tilasinpa itselleni myös toastin aamupalaksi. Kahvien jälkeen käytiin tsekkaamassa paikallista kauppatoria, josta tosin löytyi vain merkkituotteiden kopioita laukuista huiveihin - ja tietysti matkamuistokrääsää. Sitten pitikin jo palata bussille.

Eternal Flame, Sarajevo.

Hotelli sijaitsi aika kaukana keskustasta, ajomatkaa oli noin 10 minuuttia. Hotellilla tuli painuttua aika suoraan sänkyyn ja vedettiin Annin kanssa sellaiset 2h unta kaaliin. 15 jälkeen takaisin keskustaan syömään ja ostoksille. Löydettiin todella kiva tortillaravintola, ja vielä melkoisen halpakin. Oma annokseni maksoi ~7,5 markkaa, eli vajaa 4 euroa. Juomien kera molempien lasku oli yhteensä alle 17 markkaa eli noin 8,5 euroa. Halpaa. Ja ruoan jälkeen piti vielä mennä jälkkärille, eli pala kakkua á 2 markkaa.

Kierreltiin keskustaa ja tuli siinä sitten shoppailtua pari huivia. Feikkilaukkujakin jollain tasolla himoitsin, mutta oma periaate on, että laukut kirpparilta. Eli laukut saivat jäädä muiden turistien ostettaviksi. Annin kanssa mentiin sitten vielä yhteen ostoskeskukseen ja kauppojen kiertelyn jälkeen napattiin kaupasta evästä ja otinpa myös parit oluset, jos vaikka illemmalla maistuisi. 

Kun päästiin takaisin hotellille, muut olivat jo etkoilemassa aulatiloissa. Laittauduttiin myös valmiiksi ja ehdittiin muiden kanssa istuskella ehkä noin 10 minuuttia ennen kuin hypättiin bussiin ja mentiin porukalla baariin. Kuppilassa ei ollut ketään muita kuin me, mutta kyllähän sitä hauskaakin tuli pidettyä. Ei oikein olut maistunut, joten ilta jäi hyvin selväksi mun osalta. Monet kyllä vetivät tequilaa ihan kisana, itse sitten vain kuvasin ja toimin todistajana. Anni-Angel, 7-6.

Luis ja Xavi + tequila, aijajai!

Taksilla takaisin ja iltapalaksi löydettiin sentään sämpylät hotellin viereiseltä polttoaineasemalta. Ja Fantaa. Ja unta.

Mostariin lähtö oli aamulla klo 10. Sitä ennen oli aamupalan vuoro: pari sämpylää juustolla, paprikalla, salaatinlehdellä ja sulatejuustolla sekä keitetty kananmuna. Onneksi ei ollut krapulaa, olisi voinut olla aika heikkoa matkustaa bussissa pieniä mutkaisia teitä.

Matkalla pysättiin yhteen pikkukylään, josta löytyi sota-aikainen nähtävyys: hajoitettu silta. Tämän sillan olivat bosnialaiset räjäyttäneet estääkseen vihollisen tulon joen yli ja silta oli sitten jätetty paikoilleen muistuttamaan sodasta. Pysähdys hieman venyi, mistäköhän mahtoi johtua...

Mostariin tultua mentiin heti opaskierrokselle. Siltoja ja historiaa, ja sitten kierros olikin jo ohi. Kiinnostavinta oli kuulla siitä, kuinka nuoret miehet hyppäävät Vanhalta Sillalta rahaa vastaan joko jalat tai pää edellä. Rohkeat ja nuoret pojat saavat kyllä hyvän koulutuksen hyppäämistä varten, joten hyppäämisen pitäisi olla heille kohtuu turvallista. Tosin, yksi jenkki oli katkaissut jalkansa ja yksi ruotsalainen kuollut hypättyään alas väärin/väärältä puolelta siltaa. Eipä tehnyt mieli itse kokeilla... Hienoa kuitenkin oli, että saimme myös todistaa tämän rohkeusnäytöksen, kahdesti! 

Old Bridge, uudelleenrakennettu sodan jälkeen.

HOP!

Ja taas se hyppää!

Aika kului todella nopeasti, ja lounaan jälkeen ei jäänytkään paljoa aikaa enää kierrellä katuja ja tehdä ostoksia. Postikortit, korvikset ja rannekoru olivat ainoat ostokseni, paremminkin olisi siis voinut tehdä. Takaisintulomatkan nukuin lähes kokonaan, joten oltiin hujauksessa takaisin Sarajevossa. 

Osa meistä jäi vielä keskustaan shoppailemaan muiden mennessä suoraan hotellille. Annin ja Alician kanssa kierreltiin ostoskeskuksessa ja myöhemmin torilla. Syötiin kaikki perunaburekit ja Alicia nappasi jopa yhden vielä evääksi kotimatkalle. Itse tuhlasin rahaa vielä pariin huiviin. Sitten taas hotellille taksilla (15 markkaa) ja hotellilla painuin vielä unten maille. Samoin teki Anni. Ja siellä pysyttiin sunnuntaiaamuun asti, vaikka muut lähtivät klubille juhlimaan. Ei vain aina jaksa. 

Sunnuntaina aamupalan ja uloskirjautumisen jälkeen mentiin bussiajelulle nimeltä "War Sarajevo". Tällä kertaa oltiin Annin kanssa valittu paikat kohtuu keskeltä bussia, ettei vaan jäätäisi espanjalaispiirityksen keskelle takapenkeille. No, tuota keskitystä olivat varmaan ajatelleet muutkin, ja kun viimeiset bussiin saapujat olivat juuri kovaäänisimmät espanjalaiset, saatiin kauhuksemme huomata, että ainoat vapaat istumapaikat olivat juurikin mun ja Annin edessä. EIIIIIHHH. Eikä oltu ainoat, jotka eivät tästä asiasta ilahtuneet. Mutta minkäs teet. Mutta takaisin kierrokseen. Käytännössä meillä oli opas bussissa, joka sanoi vähän sodasta, sitten saavuttiin Tunnelille ja sieltä sitten ajettiin vielä takaisin keskustaan kuullen juttua pommitetuista rakennuksista. Sarajevon pommituksesta voit lukea lisää täältä.

Saatiin vielä viettää muutama tunti keskustassa ja tämä aika tuli vietettyä toreilla ja yllätys, ostin vielä yhden huivin. Tarkoitus oli käydä syömässä kunnolla, mutta aika riensi. Perunaburekit vain mukaan, samoin jotkin leivokset, ja sitten bussille ja nokka kohti Ljubljanaa. 

Matkalla tuli yritettyä katsoa muutamaa elokuvaa, mutta edellämainitut espanjalaiset tekivät kyllä matkasta melkoisen epämieluisaa, meluisaa ja suoraan sanoen helvettiä. Jossain vaiheessa oli vain laitettava musiikit korville ja yritettävä keskittyä siihen, jotta saisi blokattua muun metelin pois. Tässä onnistuin enemmän ja vähemmän. Lähinnä vähemmän.

Ljubljanassa oltiin takaisin joskus 21 jälkeen. Väsyneinä tultiin takaisin kämpille ja painuttiin aika suoraan sänkyyn. Taisin jotain safkaa vielä vääntää, mutta eipä sitä muuta jaksanut, kuin mennä pitkälleen ja katsoa hetken sarjoja koneelta. 

Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, vaikka hermoja koeteltiin aika tavalla. Mutta nyt on myös Sarajevo nähty, eipä tarvitse ainakaan heti mennä takaisin.