Puuttuu puuttuu.

Puuttumaan jäi vielä edellisviikon tapahtumat ja tietysti SARAJEVO. Nyt on pian edessä lähtö Kroatian rannikolle kolmeen eri kaupunkiin ja sieltä vielä Montenegroon. Neljä suomalaista ja britti Katie meidän kuskina. Milla ja Maija tosin katoavat seurastamme keskiviikkona Splitissä ja siitä sitten kolmistaan toivottavasti miittaamaan kämppis Mabel ja hänen kaverinsa seuraavan maan puolella. Hyvää viikkoa!

Uutta mallia ja vauhdin huumaa

ma 11.4. - to 14.4. 

Viikko alkoi aika huonosti, sillä nukuin pahasti pommiin ja heräsin 20 minuuttia ennen Business English -luentoja. En sitten mennyt luennoille ollenkaan, sillä en olisi mitenkään enää ehtinyt kuin max. tunniksi aamutoimien jälkeen. No, kotona sitten hieman hengailua ja 18.30 Najalle ja Eetulle. Najan kampaaja-ystävä oli luvannut leikata ja värjätä mun ja Najan hiukset, joten ilta meni ns. kampaajan penkillä istuen. Kyseinen mieskampaaja, Mak, on töissä keskustassa yhdessä hiussalongissa ja tekee silloin tällöin iltaisin kavereilleen hiustenleikkauksia. Najan hiukset leikattiin ensin, oikeastaan saavuin juuri kun viimeisiä karvoja tippui Najan päästä lattialle. Yksi Najan luona vielä vierailulla olevista espanjalaistytöistä sai myös kätevästi otsiksensa lyhyeksi. Samaan aikaan Eetu lähti kiipeilykurssille ja sitten Naja heittämään näitä kavereitaan Ljubljanan lentokentälle. Jäin Najan ja Eetun asuntoon Najan avaimet kädessä tämän kampaajan kanssa. Ensin musta väri, odottelu, värinpesu ja sitten päästiin itse asiaan eli uuteen hiusmalliin. Siinä sitten uusi leikkaus tuli samalla jutellessa niitä näitä ja hintaa tuli yhteensä 35€. Ei siis mikään paha. Valmista oli siinä 21 ja jäin sitten Makin lähdettyä vielä vähän loppusiivoilemaan asunnon lattioita. Pientä hiuspätkää oli nimittäin lattialla ihan kivasti, vaikkakin Mak oli suurimmat harjannut pois. Bussilla keskustaan, salaattia alakerrasta ja koneelle. 

Tiistaina heräilin joskus puolen päivän jälkeen. Tuli tehtyä slovenian kurssin läksyt ja istuskeltua 18-20.30 kurssin luennoilla. Satoi vähän kävellessä ruokakauppa Maxin kautta kotiin, ruokaa ja koneelle. Perus.

Keskiviikkona puolipäivä meni mulla ja Annilla siihen, että mentiin turhaan tiedekunnalle (luentoja ei ollut). Syömään mentiin heti keskustaan tultua ja tällä kertaa ei valittu Thai Inn Pubia vaan jäätiin la Storiaan siihen kotikulmille. Lasagnea aurinkonpaisteessa terassilla, oih. Täysin putkeen ei palvelu mennyt, sillä me ei saatu jälkkäreitä ollenkaan. Palvelu oli muutenkin huonoa tänään meille kahdelle, muille kyllä näytti toimivan. Ruoan jälkeen ei sitä mitään muuta tullutkaan tehtyä.

Viimeinkin torstaina oli viimeisen kurssini aloitusluennot. Klo 12 tiedekunnalle. Jouduttiin noin 8 vaihtarin kera odottamaan proffaa vartti. Kalvot ja esittelyt kurssista antoivat kyllä tästä kurssista ihan erilaisen vaikutelman kuin Marijan (tiedekunnan kansainvälisten asioiden assistantti) ensimmäisenä päivänä meille kertoneet kuvauksen antoivat odottaa. Pitää lukea kirjoja ja etsiä tutkimuksia julkishallinnosta omasta maasta sellaisesta aiheesta, joka nyt sattuu kiinnostamaan. Ja aikaa on toukokuun 12. päivään asti. Sitten vielä lyhyt esitelmä muille ja ding - noppia 6. En ole vieläkään ihan 100% varma, että teenkö tätä kurssia, ei tuo julkinen sektori henkilöresurssien johtamisessa kiinnosta. Alunperin kurssin nimen piti nimittäin olla jotain HR managementin tapaista, nyt nimi oli sitten People in Public Administration. 

Keskustaan takaisin tullessa kävin maksamassa mut ja Annin iltapäivän mikroautoiluun. SOU järkkäsi yhteisreissun BTC:lle mikroautoiluradalle, á 10€. Klo 17 nähtiin porukalla SOU:n toimistolla, siitä sitten bussilla BTC:lle ja kofeiinibuustauksen jälkeen radalle. Mentiin ajamaan kolmessa porukassa - ensin turkkilaiset pojat sekä M&M, sitten kolme muuta poikaa ja lopuksi Eva, Anni ja minä. 

Tuli vähän HK mieleen...

Varikkopysäkki ja meidän tallipäällikkö.

Eva, minä ja Anni.

Hihhii, vihreää valoa odotellessa.

Siellä mä huristelen.

Ajaminen oli niiiiin hienoa! Tuntui, että olisi mennyt valtavan nopeasti, mutta 10 minuutin ajamisen jälkeen sain todeta, että olin ajanut hitaasti. Meidän viimeisen kolmen kohdalla olin nopein, mutta hävisin 10 sekunnilla parhaalle ajalle (29 ja risat sec / kierros), jonka ajoi toinen turkkilaisista. Ja hävisin jotain 7 sekuntia M&M:lle! Turhauttavaa. Pikaisesti vielä Interspariin, sitten kotiin pakkaamaan ja pikavauhdilla tein täytetyn patongin evääksi. Klo 23.00 Tivoliin, 23.40 bussiin ja seuraavana kohteena SARAJEVO!

np: Halid Beslic - Sarajevo

Me täällä ollaan vaan ja hengaillaan

ti 5.4. - su 10.4.

Tiistaina käytännössä kävin vain slovenian tunneilla ja siinäpä se päivä sitten menikin.

Keskiviikkona alkoi ennakkoäänestys eduskuntavaaleihin. 6.-9.4. oli ulkomailla asuville järjestetty äänestys eli piti nyt sitten tietysti täälläkin päässä käyttää valtion suomat vaikutusmahdollisuudet hyväksi ja käydä äänestämässä. Ke kului siinä, että mentiin BTC:lle shoppailemaan.  Milla tuli meidän kanssa myös, niin porukalla sitä sitten ostareita kierreltiin. Kävin myös taivuttamassa silmälasien sankoja Optika Claruksella niin, että lasit pysyivät paremmin päässä.

Oltiin myös sovittu, että käydään syömässä amerikkalaisen Millien kanssa espanjalaisessa ravintolassa illalla, joten 18 aikaa nähtiin Preserenillä ja suunnattiin siitä ravintolaan. Ruoan jälkeen haluttiin mennä vielä yksille jonnekin rantakahvilaan. Bi-KO-FE oli jälleen onnistunut valinta. Huomenna luvassa olisi picnic vaihtariporukalla Tivoli-puistossa, joten piti sitten mennä vielä Maxiin hakemaan viinipullo ja hieman juustoa. Ei mennyt ihan putkeen, nimittäin juustoja valitessa kului aika liiiiiian nopeasti, ja kassalle päästyäni tokaisivat, että "anteeksi, emme voi enää myydä alkoholijuomia, kello on 21:01". No tulipa edes pari juustoa mukaan. 

Dinner time. Kuva: Anni.

Kaupassa nähtiin myös brittivaihtari Jake, joka sanoi, että Rozna Dolinan dormitoreilla on illalla isot bileet. Kotiin päin kävellessä tuli sitten extempore-ajatus, lähdetäänpäs tyttöjen kanssa Roznaan! Milla lähti, Maija ei. Lyhyet etkot Millan ja Annin kanssa kämpillä ja sitten Mabelin ja hänen kaverinsa meidän kävelyseurana dormeille. Eipä tarvinnut kauaa etsiä oikeaa rakennusta, suunnan kuuli kerran jo melko kaukaa. Dormi oli kyllä muutettu oikeaksi bilepaikaksi. Ensimmäisen kerroksen ikkunat oli peitetty mustalla muovilla, myös seiniä oli katettu näin. Kerroksen keittiöstä oli tehty baaritiski ja infopisteessä tehtiin sandwichejä eurolla. Tuli sitten vietettyä hauska ilta dormeilla ja kotiin sitten, kun bussit taas kulkivat.

Torstaina herätys klo 13 ja parin tunnin viiveellä sitten picnicille kaupan kautta. Moni oli mennyt jo paistattelemaan päivää kahden kieppeillä, joten mun ja Annin saapuessa olikin jo aikamoinen sakki kertynyt alarinteeseen nurmikolle. Viiniä ja juustoja maistellessa ja Marttakerhoa pitäessä kello vierähti jo iltaan. Tivolista poistuttiin 19 jälkeen. 

Picnicillä.

Torstain perinteiset eli Companeros oli vielä illalla edessä. Kutsuttiin M&M ja Millie (yms. muita, mut heillä muita suunnitelmia) etkoille meille sekä valmistautumaan teemaa "MOUSTACHE" (viikset) varten. Annin ja Millan kanssa oltiin löydetty ke BTC-reissulla hienot tekoviikset kaikille, nämäpä sitten heittettiin illaksi naamaan. Baarissa saatiin kyllä katseita näiden kasvonkomistusten johdosta, mutta joka hetki oli sen arvoista. Otettiin tyttöjen kanssa koko ajan kuvia ja myös jotain asennetta tuli illan ilmeisiin viiksien ansiosta. Niin no, joka hetki ei ihan niin hyvä, sillä illan edetessä alkoi viikset tippuilla. Itse pidin viikset jonnekin 04 asti ja 05 sit kotiinpäin. Kotimatkalla tosin jäin juttelemaan varmaan puoleksi tunniksi kahden samaan aikaan baarista lähteneen ruotsalaisen tytön kanssa, jotka olivat interreilaamassa Euroopassa ja viettivät vain pari päivää Ljubljanassa. Parit vinkit heitin, mihin kannattaisi mennä käymään ja ostinpa tytöille omalla studenski bonilla 2 burekia - pitihän heidän burekia kokeilla. 

Ja näin niitä viiksiä piirrettiin (niille, joilla ei jo ollut).

Herrat Sisilia, Ranska ja Mexico.

Viiksibileiden lopputunnelmia: Cem, Xavi, Vladimir ja mie.

Heräsin iltapäivällä siihen, että Anni lähti äänestämään. Eli siinä 17.40 sain itseni ylös sängystä, tein pienet freessaukset kasvovärkkiin ja lähdin suurlähetystöön parin korttelin päähän. Suurlähestystöön pääsy oli hieman hankalaa, piti nimittäin mennä sisään työntekijöiden ovesta, saada ovivahdilta joku ovikortti, mennä ylös hissillä ja löytää oikea ovi, sitten yrittää avata ovea kortilla ja huomata "ei toimi", jonka jälkeen piti vain soittaa ovikelloa ja sanoa että on tullut äänestämään. Itse äänestys oli helppoa. Piti näyttää passi, käydä laittamassa kaksi numeroa keskellä ympyrää, heittää äänestyslipuke kuoreen, kirjoittaa osoite, ja täyttää sitten vielä omat tiedot erilliselle lomakkeelle. Ja nyt ei tarvii taas hetkeen äänestää.

Pe iltana oli pitkään odotettu GOD IS AN ASTRONAUT keikalla Kino Siskassa. Keikka oli mielettömän hyvä ja tuli sitten ostettua kaksi bändin levyä (uusin ja vanhin) sekä bändipaita. Ja kokis oli illan juoma.

GIAA <3

Perjantaiaamuna 08 lähtö Tivoliparkista Krasiin päiväretkelle. Ensimmäisenä suunnattiin tippukiviluolille - tällä kertaa Jama Vilenicaan. Luolakokemus oli täysin erilainen kuin Postojnassa: junan ja helpon kävelyn sijaan reitti oli täynnä rappusia. Käveltiin noin 500 rappusta alaspäin luoliin ja sitten noustiin samaiset rappuset ylös. Luolan käytävät olivat tosi kapeita ja joistain kohdista jopa todella matalia. Postojnska jama edelleen ykkönen.

Sammakko.

Vähän sentään erilaistakin tyyliä Postojnaan verrattuna.

Sinne alas oltiin menossa.

Luolien jälkeen mentiin bussilla syömään. Nälkä oli kova ja ruoka tämännäköinen:

Perinneruokaa tai ei - tällä kertaa olin nirso.

Ei sitten tullut syötyä paljoakaan. Ruan jälkeen meillä oli ainakin tunti vapaa-aikaa ravintolan ympärillä, eipä ravintolan lisäksi siinä paikassa moniakaan taloja ollut. Ilma oli kyllä todella kaunis ja eipä nyt voi valittaa kukkivista kirsikkapuistakaan. Odottelu vain oli tylsää. 

Kuvaa ruokapaikasta.

Kirsikkapuita.

Se on kesä - melkein täällä.

Ruoan jälkeen jatkettiin bussimatkaa hunajatilalle. Bussissa oli tullut hieman huono olo, sillä en ollut ottanut vesipulloa mukaan eikä ruoalla saatu mitään juomista pöytään (automaattisesti), niin oli pieni nestehukka päällä hunajatilalle saavuttaessa. Tilan omistaja piti meille esitelmän hunajalaaduista ja mehiläisistä, jonka jälkeen saatiin maistaa eri hunajoita sekä maistaa hunajasta tehtyä viiniä ja likööriä. Hunajat olivat hyviä ja tuli ostettua yksi purkki kastanjahunajaakin (kuulemma hyvää terveydelle) isän teehetkiä varten.

Hunajajäätelön ohje.

Hengailua hunajatilalla.

Tilalla saatiin täyttää vesipullot omistajien talossa (täytin ja join 0,5l vettä Annin pullosta) ja sitten vielä emäntä tarjosi lasin mehua. Ihanaa :)

Hunajatilalta käveltiin parisen sataa metriä seuraavaan kohteeseen eli viinitilalle. Omistaja kierrätti meidät hänen vanhojen tavaroiden näyttelyssään, viinikellarissa juomassa lasin Teran-punaviiniä. Ostinpa tätäkin tuliaisiksi takaisin Ljubljanaan ja Suomeen, halvalla kerran sai.

Katson maalaismaisemaa & all that I can see is just another lemon-tree.

Vanhojen tavaroiden kokoelma.

Maski.

Group picture! Kuva: Anni.

Terania tulossa. Kuva: Anni.

Käytiin vielä parin tunnin visiitillä pienessä linnakaupungissa. Štanjel oli ihan kaunis pikkukaupunki, mutta eipä se nyt niin kummoinen ollut. Taisin olla vähän väsynyt, myöskin allergiaoireet (nuha ja aivastelu) olivat haitanneet jo koko päivän. Hetki istuttiin porukalla paikan ravintolassa, useimmat joivat kahvit, itse en nyt jaksanut mitään käydä tilaamassa. Täältä sitten vihdoin lähdettiin takaisin Ljubljanaan ja Tivolissa oltiin aika tarkkaan 21.15. Kotiin ja ruokaa, sitten nukkumaan.

Puutarha.

Sunnuntai meni lähinnä palautuessa Krasista ja koko päivä kului sisällä ollessa, tällä kertaa Prison Breakin 4. tuotantokautta katsellessa.

Rusketusraidat!

la 2.4. - ma 4.4.

Aurinko paistaa ja vettä ei sada, taitaa olla kesä!

Pe-la yöllä Anni, Milla ja Maija olivat suunnitelleet päiväreissua Slovenian rannikolle Piraniin lauantaiksi. Annille sitten joskus 02 yöllä heitin et voisin myös lähteä mukaan ja lähtö kuulemma 9.30 junalla kohti Koperia. Herätys siis klo 8 ja rautatieasemalle hieman ennen puoli kymppiä. Meno-paluu Koperiin maksoi 13,80€/naama. Parin tunnin junamatkan jälkeen napattiin Koperista bussi Piraniin hintaan 3,10€. Matka kesti ehkä noin puoli tuntia ja ajoi Portorozin sekä Izolan läpi. Hienoja paikkoja myös nuo, pitänee tehdä visiitit myöhemmin vielä. 

Piraniin tultiin joskus 12.30 ja ensitöiksi etsittiin Millan Lonely Planetin Slovenia-oppaasta löytämä opiskelijahinnan myöntävä ravintola. Bussiasemalta matkaa taisi olla hurjat 25m tähän ravintolaan. Sinne siis ja istumaan auringonpaisteeseen. Kyllä maar maistui ruoka rannikolla ja jälkiruoka oli jotain aivan ihanaa: vaniljavanukasta kinuskikastikkeella. Eipä siinä, pääruokakin maistui kyllä, vaikka itse valitsin vain kasvispihvit. Ruoan jälkeen mentiin sitten jätskikojun kautta kiertelemään hieman katuja ja mentiin oikeastaan mun johdolla kohti aluetta, jossa asustelin viikon Lions Clubin reissulla 2005 kesällä. Muistoja tulvi mieleen kovin ja hieman haikeakin mieli tuli. Taivas oli kirkkaan sininen ja lämpötila varmaan juuri hellerajalla. Mentiin sitten kahlaamaan hieman Adrianmereen, pitihän nyt veteen heti päästä. Oli se vielä melkoisen kylmää, mutta tarkeni kuitenkin. 

Jälkkäri, nam.

40 varvasta Adrianmeressä 2.4.2011.

Vesileikkien jälkeen kiivettiin Piranin kellotorniin. Sisäänpääsy oli euron ja kipuaminen tornin huipulle oli melko pelottavaakin kapeiden puurappusten vuoksi. Ylhäältä tornista oli tosi hienot näköalat ja siellä viihdyttiinkin hetki jos toinen. Kerran pelästyttiin oikein kunnolla, kun kellot yhtäkkiä alkoivat soimaan. Itse oli melkein yhden kellon alla ja hetken sitten olikin kuulo vähän omituinen, vaikka normalisoituikin alle minuutissa. Alasmeno oli huomattavasti hankalampaa kuin ylöstulo. Pikkuhiljaa, sanoi mummo lumessa.

Näkymä tornista Piranin kärkeen.

Suomiporukka.

Tornin jälkeen kierrettiin Piranin kärki kävellen ja jäätiinkin sitten istuskelemaan yhden pizzerian "terassille" eli rannalla olevaan ruokapöytään. Itse otin kahvin, muut joivat limsaa. Siinä paistateltiin päivää lähes tunti seuraillen synttäreitä viettäviä noin 10-vuotiaita sekä sukeltamaan lähtevää kuuden miehen ryhmää. 

Jatkettiin siinä hieman ennen 17 matkaa taas keskustorille, sillä vielä oli tarkoituksena ostaa kortteja ja ehkä jotain muitakin muistoja Piranista. Tiedän, että itse menen rannikolle vielä useaan kertaan, mutta Maija ja Milla eivät olleet varmoja, tulevatko vielä uudestaan. Itse ostin pari korttia matkamuistoksi. Ostettiin myös toiset jäätelöt, ovat kerran niin hyviä ja olihan ilmakin niin jäätelönsyöntiä varten tehty. Milla innostui ottamaan sellaisesta ns. purkkapalloautomaatista, tosin kyseessä smurffipallot, yhden yllätyksen. Sisältä siis tuli pieni puhallettava smurffikuvioinen tyyny/pallo/mikä lie. Matkatyynyksi, heitti Milla, ja Millan esimerkistä myös sitten minä ja Maija otettiin omat. 

Tartini Square

Ylläripallo Smurffimaatista 1€

Bussiasemalla odoteltiin varmaan vartti Koperiin lähtevää bussia. Jälleen hinta 3,10€. Koperista juna Ljubljanaan lähti 19.02 ja tämä juna pysähtelikin sitten jokaiselle pikkuasemalle. Matka meni kyllä ihan leppoisasti ja perillä oltiin hieman yli 21. Kotimatkalta vähän ruokaa ja sitten vain omaan sänkyyn lepäilemään. Vielä viimeiset Lostin jaksot ja uusin HIMYM, sitten nukkumaan joskus 03. Täytyy kyllä sanoa, että meni tuo Lostin päätösjakso hieman ohi, pitänee katsoa uusiksi.

Sunnuntaiksi oltiin alustavasti sovittu lounasta klo 12 ja sen jälkeen piknikkiä meidän neljän suomiporukalla. Harmillisesti la Storia, italialainen ravintola aika lähellä kotia, ei ollut sunnuntaisin auki. Mentiinkin sitten Cantina Mexicanaan ja päätettiin istua ulkona auringonpaisteessa grillaten omaa nahkaa. Ruoka oli kyllä hyvää, niin kuin Cantinassa aina ja tulikin ahdettua napa kyllä niin täyteen. Mentiin sitten vielä Merkatoriin ostamaan eväitä piknikille. Juomaa 1,5l ja naposteltavaa ja ei kun nurmikolle vilttien päälle. Otin myös läppärin mukaan, jotta voitiin kuunnella samalla musiikkia. Radical Face, Mumford & Sons ja Elliot Smith olivat päivän kuunnelluimmat. Tuli kuviakin siirreltyä Maijalle, kätevää. Pelailtiin myös Suomi-tietovisaa (Millalla matkassa mukana) ja piti siinä todeta, ettei meidän perustietämys ole mikään hirmuisen hyvä. Maija voitti, Anni oli toinen ja Millan kanssa jäätiin luusereiksi. No hauskaahan tuo vain oli. Aika kului nopeasti ja kello olikin pian jo 18. Siitä sitten lähdettiin takaisin kotiin. Illalla tuli katsottua uusin Greys Anatomy ja kirjoiteltua blogiin tekstejä. Nukkumaan menin vasta 05 aikoihin, ihme kyllä ettei väsyttänyt aiemmin. Kädet olin kyllä onnistunut käräyttämään kuluneen viikonlopun aikana aika hyvin ja vielä illallakin molemmat käsivarret kuumottivat ja punoittivat. Kunnon t-paitarusketusraidat. Pitänee hankkia hihattomia paitoja...

Maanantai aamun herätys olikin jäätävää. Klo 08 alkoi kuulua tällainen valtava poraamisen ääni, TAAS. Julkisivuremontti on kestänyt jo neljättä viikkoa tässä poraamis-/vasaroimis- ja hiomisvaiheessa, vaikka meidän vuokranantaja sanoi ekalla remonttiviikolla, että tämä metelivaihe kestää maksimissaan vielä viikon. Meni niin kovin hermot, että kirjoitin vihdoin viime maanantaina keskustelluista asioista kirjeen vuokranantajallemme. 1,5 sivua tuli hujauksessa. Annikin heräsi 08 aikaa ja mennessäni keittiöön ennen 10 törmäsin siellä Mabeliin, joka oli kuulemma 07 aikoihin herännyt siihen, että hänen ikkunan kohdalla oli porattu jne. ja Mabel olikin sitten avannut ikkunan ja huutanut remonttimiehille, että mitä ihmettä tähän aikaan ja paiskannut ikkunan kiinni. Remppamiehet oli sitten vaihtaneet seuraavaan ikkunaan... 

Näin täällä: ikkuna raolleen, hiomakone ja vasara käteen ja
sellainen melu päälle, että naapurirakennuksessakin herätään.
Ja jos ei metallinkäry riitä, niin vähän vielä tupakansavua ikkunanraoista sisälle. 

Aamupäivä meni tuon tekstin parissa ja sitten 13 aikaa mentiin SOU:n toimistolle ilmoittautumaan Sarajevon matkalle 14.-17.4. (100€) sekä tulevan lauantain Kras-päiväreissulle (15€). Käytiin myös hankkimassa keikkaliput The Nationalin Ljubis-keikalle 6.7. (28€) ja itse ostin tulevalle perjantaille God is an astronautin keikkalipun (15€). Lounas Sestinkasta ja sen jälkeen olenkin sitten vain istuskellut tässä sängyllä, kirjoitellut blogitekstejä ja päivitellyt FB:iin muutamia kuvia. Ainiin, tuli tänään postissakin Kelalta kivoja terveisiä: olivat myöntäneet mulle asumislisää 183,33€/kk. Toivon mukaan nyt ei sitten tukikuukaudet kulu näistä, en nimittäin nosta kuin asumislisää. Opintorahaa sitten taas syyskuusta alkaen. No ensi kuussa voin tsekata Kelan sivuilta, että onko kuukausia kulunut. 

Kello on nyt jo 23.20 eikä kyllä pahemmin väsytä. Luulisi, että 3h unien jälkeen olisin ihan kuollut, mutta ei. Ehkä God is an astronautin ja The Nationalin musiikki pitää mielen virkeänä. Selkä kyllä paskana, tämä patja on niin huono. Mutta huomenna on sitten tarkoitus käydä tulostamassa meidän kirje vuokranantajalle ja mennä illalla slovenian tunneille. Läksyt voisi ehkä vielä tehdä. No katsotaan. 

Ja pitkästä aikaa blogi on ajantasalla. HURRAA!

P.S. Ostin tänään myös aurinkorasvaa, enää en pala!

Beograd, Belgrad, Belgrade, Београд

pe 23.3. - su 27.3.

To-pe yönä klo 00.16 meidän bussi starttasi tuttuun tapaan Tivolin parkkipaikalta. Suomi-jengillä vallattiin takapenkki (Anni, minä, Milla ja Maija) ja tietysti ruotsin pojjaat pyydettin taakse myös, jotta Suomi-Ruotsi -läheisyys pysyy kunnossa matkankin aikana. Tavoitteena oli olla Serbiassa, Belgradissa klo 08 aamulla, joten luvassa oli koko yö bussissa. Ennen Kroatian rajaa ei pahemmin tullut edes unta kokeiltua, sen verran väsynyttä juttua heitettiin takapenkillä, ettei siinä naurun ja kikatuksen lomassa ehtinyt silmiä ummistaa. Bussissa myös pyöri jokin leffa, jossa George Clooney ampui suomalaisen Irina Björklundin heti ensimmäisten minuuttien jälkeen. Ja tilanne oli varmaan kuvattu Ruotsissa. Piste ruotsalaisille, damn. Ei kyllä helpolla myönnetty. Leffan nimestä ei ole mitään tietoa, mutta tylsä se ainakin oli. Kroatian rajalla piti näyttää bussissa passia rajapoliisille ja sitten taas simmut kiinni ja unta kaaliin. Pari pysähdystä tehtiin Kroatian puolella, saipa jengi ostaa yöpalaa sekä käydä vessassa. 

Kroatian läpi tuntui matka menevän aika nopeasti, Serbian rajalla sitten pitikin antaa passit poliisille ja tämä kävi leimaamassa ne kopissaan. Pysähdyksellä kahvia ja leipä ja sitten taas matkaan. Lähellä Belgradia jouduttiin sitten ajamaan hitaasti ruuhkissa ja saavuttiinkin sitten meidän hostellille reilu puoli tuntia suunniteltua myöhässä. Itse ainakin menin suoraan nukkumaan ja sitten 11.30 ennen ylös, ulos ja opastetulle kierrokselle keskustaan. 

Belgradin ohjelma.

Kierrettiin kaupunkia about kaksi tuntia. Lämpötila oli yli +20 astetta ja siltä tuntuikin. No saipahan hyvän syyn ostaa jäätelöä. Kuultiin ihan mielenkiintoisia faktoja kaupungista, tosin loppuvaiheessa missasin kaikki kertomukset, sillä heiluin kameran kanssa letkan hännillä. Tässä hieman kuvia kierrokselta:

The Old Palace (Vanha linna), valokuvassa mielenosoitusta vuodelta nakki.

The Parlament of Serbia (Serbian Parlamentti)

Belgradin reissun vetäjämme Prince Mihailo III -patsaalla Republic Squarella.

Serbian Academy of Sciences and Arts.

Kommunismi \o/

Kierroksen lopussa tultiin aukiolle, jossa oli yksi korkea patsas The Victor. Lisää Belgradista löytyy tältä Wikipedian sivulta. Jallupullo oli tietysti mukana, ja piti siinä sitten kunnon huikkakuvat saada. Istuskeltiin hetki aukiolla ja lähdettiin siitä sitten taas suomijengillä takaisin keskustaan päin. Kuvia tietty matkan varrelta. Orjaa jne. 

Jallua The Victor -patsaalla Belgradissa.

Ensi töiksi etsittiin mukava ruokapaikka. Suunnistaminen kartalla oli hieman haastavaa, sillä katujen nimet olivat rakennuksissa pääasiassa kyrillisillä aakkosilla. KERRANKIN mun venäjän opiskelusta oli oikeasti hyötyä, pystyin nimittäin lukemaan nuo katujen nimet! 

Löydettiin yksi mukavan oloinen ravintola, joka vaikutti ihan mukavalta, johtuen myös siitä, että meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan englanniksi puhuen. Tämä meidän tarjoilija oli ymmärtääkseni myös paikan omistajia ja hän sitten siinä menuja tuodessa kertoi, että hän voi tehdä meille sellaiset annokset, jossa on perinteisiä serbialaisia ruokia lajitelmana, niin saadaan maistaa vähän kaikkea. Otettiin sitten kaikki tällainen mix-lautanen. Alkupalaksi saatiin leipää ja tilasin myös paikallisen tumman oluen ruoan kyytipojaksi. Yllätyksemme saatiin sitten hieman muitakin kyytipoikia. Tarjoilijamme toi pöytään ennen ruokia tervetulosnapsit. Huhhuh mitä tavaraa. Tyhjään mahaan hyvä vetää sitten tuollaista 47% juomaa... Ruoat tulivat pöytään ja lautaselta löytyi mukava sekoitus kanaa, juustoa, sienipiirasta ja jotain muita friteerattuja ruokalajeja. Ihan kaikkea ei jaksanut edes syödä. Kun oltiin saatu ruoat syödyksi, yllätys taas, saatiin jälkiruokasnapsit. Huu. Hieman makeampi ja vähäviinaisempi versio, vain 40%! Ja lasku oli hurja. 

Mix-lautanen. Kanaa, makkaraa, friteerattuja sieniä, juustoa
ja jotain muuta sekä sienipiirasta ja tomaatti-kurkku -salaattia.

2430,00.-

Ruoan jälkeen sitten mentiin shoppailemaan. Mutta voi jalka parat, heitin nimittäin sellaiset matalat ballerina-tyyliset kengät ja ne hiersi niiiiiin kovin. No ostin sitten mekon ja uudet Converset <3. Myös vähän turistikrääsää jäi mukaan. Ostosten jälkeen pieneen kauppaan etsimään etkoilujuomia. Tarjonta ei ollut kovin suuri ja myyjä ei puhunut ollenkaan englantia ja tässä sitten todettiin serbialaisten turistiystävällisyys: myyjä huijasi meiltä kaikilta 100-400 dinaria (~101 dinaria on 1€). Maija ja Milla kävivät valittamassa asiasta ja saivat huijatut rahansa takaisin, itse en jaksanut euron takia kävellä takaisin kauppaan. Käytiin sitten hankkimassa loput suuremmasta kaupasta, itselle jäi vain mukaan Finlandiaa (joka tuli lähes täytenä takaisin Ljubljanaan). Hostellille päästyä menin suoraan sänkyyn ja nousin ylös noin 30min ennen lähtöä klubille. Ei vain jaksanut, vaikka muut kyllä olivat ihan menossa. 

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Tämä fancy klubi, jonne meidät vietiin, oli kyllä jotain niin muuta, kuin kukaan meistä olisi toivonut. Paikka oli täynnä pitkiä ja hoikkia muijia korkeissa koroissa ja olemattomissa mekoissa, tanssilattiaa ei ollut vaan asiakkaat olivat varaamiensa pöytien ympärillä ja muihin pöytiin ei ollut asiaa. Juomat maksoivat vähintään 300 dinaria. Annin, Maijan ja Millan kanssa oltiin varmaan vartti sisällä, napattiin narikasta takit ja mentiin viereiseen räkälään kaljalle. Paljon parempi vaihtoehto ja muutamia meidän ryhmäläisiä ko. paikassa oli myös. Tuolta sitten lähdettiin vielä isolla porukalla yhteen indie-baariin, joka osoittautui aivan loistavaksi mestaksi. Millan kanssa jäätiin vielä tanssimaan, samoin muutama jenkki jäi myöhäisemmäksi. Joskus 04 aikoihin sitten taksilla hostellille ja sieltä syömään paikalliset kebabit. Nukkumaan ja herätys ennen 10. 

Yöllistä Belgradia.

Milla, minä ja Nikšićko tamno x2 @ KG GRAD (indie-klubi).

Lauantaina oli klo 10.50 lähtö bussilla kiertoajelulle. Käytiin Titon museossa, FC Red Star stadiumilla ja paikallisella torilla (täynnä Made in China -krääsää). Mistään näistä ei ollut aikataulussa, joten oltiin aika yllättyneitä, kun yhtäkkiä meidät tiputettiin torille ja sanottiin, että täällä nyt sitten vajaa pari tuntia pitäisi viettää aikaa. Mentiin meidän suomiporukalla syömään ekaan pitseriaan, joka löydettiin. Ihan jees pitsa, mutta juusto muistutti maultaan sellaista hieman vanhaksi mennyttä edamia. Nooh nälkäisenä syö melkein mitä vain, eikös?

Titon hautakivi House of Flowers -mausoleumissa.

FC Red Star stadium.

Pitsaa ja punaista olutta Open Market -torin lähistöllä. 

Hostellille tultua käytiin vielä nopeasti Saint Savan katedraalilla. Harmillisesti paikka oli sisältä remontissa, joten sisältä katedraali ei nyt ollut niin kummoinen. Hieno rakennus kyllä, se pitää myöntää. Millan kanssa päätettiin mennä päiväunille pariksi tunniksi, Anni ja Maija taas lähtivät kaupungille ostoksille. 

Saint Savan katedraali.

Ihhihii, pikkuautoja!

Päikkärien jälkeen oli lähtö klo 21 Serbialaista iltaa viettämään joen päällä lautalla olevaan ravintolaan. Tosin meidän ruotsipojjaat olivat nukkuneet pommiin ja tulivat bussiin vasta 21.20! Piru vie, 20 minuuttia vähemmän aikaa juoda! Dan ja Adrian saivat kovat buuaukset tullessaan bussiin. No mutta paikanpäällä ravintolassa saatiin lautasellinen ruokaa ja baaritiskillä oli piikki auki. Tosin paikka oli pieni, joten listalta löytyi vain rakiaa, olutta, viiniä ja jotain yksinkertaisia vodka-limsa -drinkkejä. Viinin ja rakian voimin siinä sitten päästiin juhlatunnelmiin ja olipa Millan ja Maijan aloittamat juomapelitkin auttamassa jengin tunnelman nostattamista. 

Maija, Millie, Milla ja Anni, rakiaa shottilaseissa ja drinkit käsissä! 

Puolen yön aikaan lähdettiin pois ja tarkoitus oli mennä Amsterdam-nimiseen lauttaan jatkamaan iltaa mutta meistä vain 3 pääsi sisään. MITÄH?! Jengi oli kyllä humalassa mutta ei niiiin humalassa, ettei baariin pääsisi sisään. Kuulemma Serbiassa jengi on tappelualtista ja sen vuoksi ovimiehet ovat todella todella tarkkoja siitä, kenet päästävät sisään klubeille. Jouduttiin sitten kääntymään ja mentiin hetkeksi takaisin meidän aloitteluravintolaan. Sieltä sitten 02 lähdettiin pois ja seuraavaan baariin mentiin taksilla pienemmällä porukalla. Neuvottelut taksihinnasta veivät aikaa, me kun ei suostuttu maksamaan niin paljoa kuin kuskit tarjosivat. Vihdoin he suostuivat ja heittivät meidät klubille, jossa soi aika mainstream-musiikki ja hinnat olivat vielä kohtuulliset. Olut maksoi 250 dinaaria. Hauskaa oli ja meitä oli ko. paikassa varmaan lähes 20. Taksimatka takaisin hostellille olikin sitten hieman kinkkisempää. Hostellille päästyä mentiin suoraan aamupalalle 06 jälkeen. Tähän aikaan tarjolla oli ihan hyvin ruokia ja syötyä tulikin aika paljon. Siitä sitten nukkumaan ja herätys joskus 11, suihkuun ja 12 bussiin takaisin Sloveniaa päin. Jouduttiin taas odottelemaan yhtä pommiin nukkunutta hetki, mutta eipä sillä niin väliä tässä vaiheessa. 

Annin kanssa istuttiin etupenkeillä ja se oli toisaalta hyvä, nimittäin saatiin raitista ilmaa aina kun ovi aukesi (ja tietysti ilmastoinnin kautta) sekä nähtiin hyvin telkkarissa pyörivä leffa. Nyt tuli nukuttuakin pätkissä aika hyvin, tosin jokaisella rajalla meidän piti antaa passit ja jopa nousta pois bussista. Tehtiin pysähdyksiä vain pari, yksi Serbian puolella ja yksi Kroatiassa. Kroatian pysähdyspaikka oli jokin pieni ravintola, ja koska kaikki olivat nälkäisiä, meidän 30min pysähdys venyi yli tunnin tauoksi. Itse vedin spagetti napolitanan, moni tilasi hampurilaisen. Ruokaa oli saatava, ei auttanut. 21.30 oltiin takaisin Tivolissa. Kämpillä hain vielä pitsaa alakerrasta ja laitoin Lostin pyörimään. Reissu oli jollain tavalla onnistunut, vaikka olinkin pettynyt Collegiumin järjestelyihin (päiväohjelma, tiedotus, klubit). Ja rahaa paloi 17 000 dinaaria.