Beograd, Belgrad, Belgrade, Београд

pe 23.3. - su 27.3.

To-pe yönä klo 00.16 meidän bussi starttasi tuttuun tapaan Tivolin parkkipaikalta. Suomi-jengillä vallattiin takapenkki (Anni, minä, Milla ja Maija) ja tietysti ruotsin pojjaat pyydettin taakse myös, jotta Suomi-Ruotsi -läheisyys pysyy kunnossa matkankin aikana. Tavoitteena oli olla Serbiassa, Belgradissa klo 08 aamulla, joten luvassa oli koko yö bussissa. Ennen Kroatian rajaa ei pahemmin tullut edes unta kokeiltua, sen verran väsynyttä juttua heitettiin takapenkillä, ettei siinä naurun ja kikatuksen lomassa ehtinyt silmiä ummistaa. Bussissa myös pyöri jokin leffa, jossa George Clooney ampui suomalaisen Irina Björklundin heti ensimmäisten minuuttien jälkeen. Ja tilanne oli varmaan kuvattu Ruotsissa. Piste ruotsalaisille, damn. Ei kyllä helpolla myönnetty. Leffan nimestä ei ole mitään tietoa, mutta tylsä se ainakin oli. Kroatian rajalla piti näyttää bussissa passia rajapoliisille ja sitten taas simmut kiinni ja unta kaaliin. Pari pysähdystä tehtiin Kroatian puolella, saipa jengi ostaa yöpalaa sekä käydä vessassa. 

Kroatian läpi tuntui matka menevän aika nopeasti, Serbian rajalla sitten pitikin antaa passit poliisille ja tämä kävi leimaamassa ne kopissaan. Pysähdyksellä kahvia ja leipä ja sitten taas matkaan. Lähellä Belgradia jouduttiin sitten ajamaan hitaasti ruuhkissa ja saavuttiinkin sitten meidän hostellille reilu puoli tuntia suunniteltua myöhässä. Itse ainakin menin suoraan nukkumaan ja sitten 11.30 ennen ylös, ulos ja opastetulle kierrokselle keskustaan. 

Belgradin ohjelma.

Kierrettiin kaupunkia about kaksi tuntia. Lämpötila oli yli +20 astetta ja siltä tuntuikin. No saipahan hyvän syyn ostaa jäätelöä. Kuultiin ihan mielenkiintoisia faktoja kaupungista, tosin loppuvaiheessa missasin kaikki kertomukset, sillä heiluin kameran kanssa letkan hännillä. Tässä hieman kuvia kierrokselta:

The Old Palace (Vanha linna), valokuvassa mielenosoitusta vuodelta nakki.

The Parlament of Serbia (Serbian Parlamentti)

Belgradin reissun vetäjämme Prince Mihailo III -patsaalla Republic Squarella.

Serbian Academy of Sciences and Arts.

Kommunismi \o/

Kierroksen lopussa tultiin aukiolle, jossa oli yksi korkea patsas The Victor. Lisää Belgradista löytyy tältä Wikipedian sivulta. Jallupullo oli tietysti mukana, ja piti siinä sitten kunnon huikkakuvat saada. Istuskeltiin hetki aukiolla ja lähdettiin siitä sitten taas suomijengillä takaisin keskustaan päin. Kuvia tietty matkan varrelta. Orjaa jne. 

Jallua The Victor -patsaalla Belgradissa.

Ensi töiksi etsittiin mukava ruokapaikka. Suunnistaminen kartalla oli hieman haastavaa, sillä katujen nimet olivat rakennuksissa pääasiassa kyrillisillä aakkosilla. KERRANKIN mun venäjän opiskelusta oli oikeasti hyötyä, pystyin nimittäin lukemaan nuo katujen nimet! 

Löydettiin yksi mukavan oloinen ravintola, joka vaikutti ihan mukavalta, johtuen myös siitä, että meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan englanniksi puhuen. Tämä meidän tarjoilija oli ymmärtääkseni myös paikan omistajia ja hän sitten siinä menuja tuodessa kertoi, että hän voi tehdä meille sellaiset annokset, jossa on perinteisiä serbialaisia ruokia lajitelmana, niin saadaan maistaa vähän kaikkea. Otettiin sitten kaikki tällainen mix-lautanen. Alkupalaksi saatiin leipää ja tilasin myös paikallisen tumman oluen ruoan kyytipojaksi. Yllätyksemme saatiin sitten hieman muitakin kyytipoikia. Tarjoilijamme toi pöytään ennen ruokia tervetulosnapsit. Huhhuh mitä tavaraa. Tyhjään mahaan hyvä vetää sitten tuollaista 47% juomaa... Ruoat tulivat pöytään ja lautaselta löytyi mukava sekoitus kanaa, juustoa, sienipiirasta ja jotain muita friteerattuja ruokalajeja. Ihan kaikkea ei jaksanut edes syödä. Kun oltiin saatu ruoat syödyksi, yllätys taas, saatiin jälkiruokasnapsit. Huu. Hieman makeampi ja vähäviinaisempi versio, vain 40%! Ja lasku oli hurja. 

Mix-lautanen. Kanaa, makkaraa, friteerattuja sieniä, juustoa
ja jotain muuta sekä sienipiirasta ja tomaatti-kurkku -salaattia.

2430,00.-

Ruoan jälkeen sitten mentiin shoppailemaan. Mutta voi jalka parat, heitin nimittäin sellaiset matalat ballerina-tyyliset kengät ja ne hiersi niiiiiin kovin. No ostin sitten mekon ja uudet Converset <3. Myös vähän turistikrääsää jäi mukaan. Ostosten jälkeen pieneen kauppaan etsimään etkoilujuomia. Tarjonta ei ollut kovin suuri ja myyjä ei puhunut ollenkaan englantia ja tässä sitten todettiin serbialaisten turistiystävällisyys: myyjä huijasi meiltä kaikilta 100-400 dinaria (~101 dinaria on 1€). Maija ja Milla kävivät valittamassa asiasta ja saivat huijatut rahansa takaisin, itse en jaksanut euron takia kävellä takaisin kauppaan. Käytiin sitten hankkimassa loput suuremmasta kaupasta, itselle jäi vain mukaan Finlandiaa (joka tuli lähes täytenä takaisin Ljubljanaan). Hostellille päästyä menin suoraan sänkyyn ja nousin ylös noin 30min ennen lähtöä klubille. Ei vain jaksanut, vaikka muut kyllä olivat ihan menossa. 

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Tämä fancy klubi, jonne meidät vietiin, oli kyllä jotain niin muuta, kuin kukaan meistä olisi toivonut. Paikka oli täynnä pitkiä ja hoikkia muijia korkeissa koroissa ja olemattomissa mekoissa, tanssilattiaa ei ollut vaan asiakkaat olivat varaamiensa pöytien ympärillä ja muihin pöytiin ei ollut asiaa. Juomat maksoivat vähintään 300 dinaria. Annin, Maijan ja Millan kanssa oltiin varmaan vartti sisällä, napattiin narikasta takit ja mentiin viereiseen räkälään kaljalle. Paljon parempi vaihtoehto ja muutamia meidän ryhmäläisiä ko. paikassa oli myös. Tuolta sitten lähdettiin vielä isolla porukalla yhteen indie-baariin, joka osoittautui aivan loistavaksi mestaksi. Millan kanssa jäätiin vielä tanssimaan, samoin muutama jenkki jäi myöhäisemmäksi. Joskus 04 aikoihin sitten taksilla hostellille ja sieltä syömään paikalliset kebabit. Nukkumaan ja herätys ennen 10. 

Yöllistä Belgradia.

Milla, minä ja Nikšićko tamno x2 @ KG GRAD (indie-klubi).

Lauantaina oli klo 10.50 lähtö bussilla kiertoajelulle. Käytiin Titon museossa, FC Red Star stadiumilla ja paikallisella torilla (täynnä Made in China -krääsää). Mistään näistä ei ollut aikataulussa, joten oltiin aika yllättyneitä, kun yhtäkkiä meidät tiputettiin torille ja sanottiin, että täällä nyt sitten vajaa pari tuntia pitäisi viettää aikaa. Mentiin meidän suomiporukalla syömään ekaan pitseriaan, joka löydettiin. Ihan jees pitsa, mutta juusto muistutti maultaan sellaista hieman vanhaksi mennyttä edamia. Nooh nälkäisenä syö melkein mitä vain, eikös?

Titon hautakivi House of Flowers -mausoleumissa.

FC Red Star stadium.

Pitsaa ja punaista olutta Open Market -torin lähistöllä. 

Hostellille tultua käytiin vielä nopeasti Saint Savan katedraalilla. Harmillisesti paikka oli sisältä remontissa, joten sisältä katedraali ei nyt ollut niin kummoinen. Hieno rakennus kyllä, se pitää myöntää. Millan kanssa päätettiin mennä päiväunille pariksi tunniksi, Anni ja Maija taas lähtivät kaupungille ostoksille. 

Saint Savan katedraali.

Ihhihii, pikkuautoja!

Päikkärien jälkeen oli lähtö klo 21 Serbialaista iltaa viettämään joen päällä lautalla olevaan ravintolaan. Tosin meidän ruotsipojjaat olivat nukkuneet pommiin ja tulivat bussiin vasta 21.20! Piru vie, 20 minuuttia vähemmän aikaa juoda! Dan ja Adrian saivat kovat buuaukset tullessaan bussiin. No mutta paikanpäällä ravintolassa saatiin lautasellinen ruokaa ja baaritiskillä oli piikki auki. Tosin paikka oli pieni, joten listalta löytyi vain rakiaa, olutta, viiniä ja jotain yksinkertaisia vodka-limsa -drinkkejä. Viinin ja rakian voimin siinä sitten päästiin juhlatunnelmiin ja olipa Millan ja Maijan aloittamat juomapelitkin auttamassa jengin tunnelman nostattamista. 

Maija, Millie, Milla ja Anni, rakiaa shottilaseissa ja drinkit käsissä! 

Puolen yön aikaan lähdettiin pois ja tarkoitus oli mennä Amsterdam-nimiseen lauttaan jatkamaan iltaa mutta meistä vain 3 pääsi sisään. MITÄH?! Jengi oli kyllä humalassa mutta ei niiiin humalassa, ettei baariin pääsisi sisään. Kuulemma Serbiassa jengi on tappelualtista ja sen vuoksi ovimiehet ovat todella todella tarkkoja siitä, kenet päästävät sisään klubeille. Jouduttiin sitten kääntymään ja mentiin hetkeksi takaisin meidän aloitteluravintolaan. Sieltä sitten 02 lähdettiin pois ja seuraavaan baariin mentiin taksilla pienemmällä porukalla. Neuvottelut taksihinnasta veivät aikaa, me kun ei suostuttu maksamaan niin paljoa kuin kuskit tarjosivat. Vihdoin he suostuivat ja heittivät meidät klubille, jossa soi aika mainstream-musiikki ja hinnat olivat vielä kohtuulliset. Olut maksoi 250 dinaaria. Hauskaa oli ja meitä oli ko. paikassa varmaan lähes 20. Taksimatka takaisin hostellille olikin sitten hieman kinkkisempää. Hostellille päästyä mentiin suoraan aamupalalle 06 jälkeen. Tähän aikaan tarjolla oli ihan hyvin ruokia ja syötyä tulikin aika paljon. Siitä sitten nukkumaan ja herätys joskus 11, suihkuun ja 12 bussiin takaisin Sloveniaa päin. Jouduttiin taas odottelemaan yhtä pommiin nukkunutta hetki, mutta eipä sillä niin väliä tässä vaiheessa. 

Annin kanssa istuttiin etupenkeillä ja se oli toisaalta hyvä, nimittäin saatiin raitista ilmaa aina kun ovi aukesi (ja tietysti ilmastoinnin kautta) sekä nähtiin hyvin telkkarissa pyörivä leffa. Nyt tuli nukuttuakin pätkissä aika hyvin, tosin jokaisella rajalla meidän piti antaa passit ja jopa nousta pois bussista. Tehtiin pysähdyksiä vain pari, yksi Serbian puolella ja yksi Kroatiassa. Kroatian pysähdyspaikka oli jokin pieni ravintola, ja koska kaikki olivat nälkäisiä, meidän 30min pysähdys venyi yli tunnin tauoksi. Itse vedin spagetti napolitanan, moni tilasi hampurilaisen. Ruokaa oli saatava, ei auttanut. 21.30 oltiin takaisin Tivolissa. Kämpillä hain vielä pitsaa alakerrasta ja laitoin Lostin pyörimään. Reissu oli jollain tavalla onnistunut, vaikka olinkin pettynyt Collegiumin järjestelyihin (päiväohjelma, tiedotus, klubit). Ja rahaa paloi 17 000 dinaaria.