Suomi-viikonloppu

pe 21.1. – su 23.1.

Pitkien yöunien jälkeen oli hyvä lähteä kokeilemaan slovenialaista bussiliikennettä sekä tsekkaamaan erästä asuntoa. Bussimatka keskustaan kesti noin 20min Najan ja Eetun kämpiltä Siškasta. Suunnistin koko matkan keskustaan asti oikein turistina (eli kartta kädessä) ja Najan piirtämän reitin mukaisesti löysin kuin löysin Miklošičeva cesta 22 kohdille.

Tämä asunto on yhteensä 106m2 ja sitä mulle tarjosi sähköpostitse suomalainen Kirta jo monta viikkoa sitten. Silloin vielä olin hakemassa single roomia, eli siis omaa huonetta asunnosta, mutta keskustasta tällaisia on vaikea löytää. Kämpässä on kolme makuuhuonetta, kylpyhuone, wc, keittiö ja parveke ja asukkaina kuusi Erasmus-opiskelijaa. Saan ns. Kirtan sängyn makuuhuoneesta, jonka jaan 3. helmikuuta Ljubljanaan saapuvan espanjalaisen Mabelin kanssa. Huone on iso ja siinä on kaksi ikkunaa, mutta huoneeseen pääsee vain ranskalaisen ja espanjalaisen vaihtarijätkän jakaman makuuhuoneen läpi. Näin näitä plussia ja miinuksia. Vuokra on vähän vajaa 200€/kk + kulut, jotka ovat maksimissaan 50€/kk. Maanantai-illalla lupasin muuttaa ja tulevan sänkyni päällä kuulemma sitten odottavat avaimet sekä kasa tavaraa, jota Kirta ei Suomeen halua raahata. Asunto on juuri loistava, sillä sen sijainti on aivan keskustassa, kämpässä on tiskikone sekä pyykinpesukone ja se on melko hyvässä kunnossa. Oikeustalo on tien toisella puolella ja tästä Naja heittikin, että voin sitten mennä aamutossujen kanssa oikeuteen, jos kutsu käy.

Niin ja noista aamutossuista: KAIKKI slovenialaiset käyttävät tällaisia tossuja sisällä. Sellaiset annetaan myös vieraille, eli tohvelikaupoille pitää tästä ensi viikolla lähteä. Ja ostaa myös parit ylimääräiset vieraita varten.

Perjantaina kävin Najan kanssa vielä keskustassa yhdessä loistavassa Thai-ravintolassa. Oma annokseni maksoi 6,90€, mutta Naja sai omansa + alkukeiton + jälkiruoan opiskelijahintaan, joka oli jotain 3,80€ paikkeilla. Sloveniassa monet ravintolat tarjoavat nimittäin opiskelijahintaisen ruoan, joka sisältää aina alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Kerron tästä opiskelijaruokailusta lisää, kun saan itsekin tämän hyödyn käyttööni. Kahviloita löytyy myös joka kadulta. Eno kavo z mlekom, prozim! Kahvi maidolla, kiitos! Naja opetti. Ja tällaisen peruskahvin hinta on 1,20-1,50€ välillä. Erikoisemmatkin kahvit saa noin 2-3 eurolla, tai jopa alle.

Naja lähti perjantai-illalla vielä porukoidensa luo Kočevjeen ja Eetu jonkin bändin keikalle kaveriensa kanssa. Itse vietin rauhallisen koti-illan FB:n ja valmiskahvin kera.

Lauantaina lähdin Eetun ja hänen työkaverinsa Tytin (suomalainen, jep) kanssa autolla lähellä Ljubljanaa sijaitsevaan pieneen kylään, jonka läpi virtaa Selška Sora. Syötiin pitsaa Tytin piikkiin (Hvala Tytti!) ja sitten mentiin vielä kahvilaan suklaakakuille ja kahville. Ajeltiin vielä kotimatkalla pelaamaan biljardia ja tuli yksi Unionkin nautittua. Illan päätteeksi katsottiin Eetun kanssa 127 Hours –niminen leffa. Suosittelen, mutta tätä leffaa ei kannata katsoa huonovointisena tai krapulassa.

Aurinko paistoi taas sunnuntaiaamulla ja netin mukaan lämpötila -3°C. Tytti pyysi Eetua ja mua lähtemään keskustaan terassille kahville. Sinnepä siis mentiin ja nautiskeltiin porukalla Ljubljanan sydämessä kahvia maidolla (kava z mlekom) ja maitoa kahvilla (bela kava, ”valkoinen kahvi”). Reilu tunti taisi terassilla vierähtää ja nälästä johtuen mentiin vielä meksikolaiseen ravintolaan lounaalle.

The Prešeren Square - Prešernov trg

Kotiinpäin jo ajeltaessa huomattiin ryhmä vihreisiin joukkuehuiveihin sonnustautuneita paikallisia, jotka lauloivat kannustuslauluja rumpujen tahdissa. Ljubljanan areenalla oli alkamassa kahden Slovenian parhaimman jääkiekkojoukkueen matsi. Mentiin vielä sormet ristissä tarkastamaan, sattuisiko peliin olla lippuja jäljellä ja niitähän oli hintaan 10€. Yleensä tällaiset pelit ovat loppuunmyytyjä, joten tällä kertaa onni oli matkassa mukana. Matsi oli loistava, tunnelmaa löytyi varsinkin vierasjoukkueen, Jesenicen puolelta. Molemmilla joukkueilla oli suomalainen päävalmentaja ja Olimpijalla pelasi ainakin yksi suomalainen, nro 27 Tomi Multanen. Suomalaiseen jääkiekkoon verrattuna peli oli aika paljon siistimpää: kovia taklauksia ei näkynyt, tappelun merkkejä näkyi vain kerran eikä jäähyjä tullut kuin neljä. Jäähyistäkin kaksi otti Multanen. Näin se suomipoika pelaa! Naja liittyi meidän kolmen seuraan toisen erän aikana. 

Kolmanteen erään mentiin vieraiden johdolla 2-1, ja näytti siltä, että ¾ hallista tulee nyt pettymään, kunnes ajassa 00:02 Olimpija tasoitti. Halli repesi, itse myös. Kamerakin tipahti. Rangaistuslaukauksiin asti pelattiin tasoissa mutta viimeisellä laukauksella vieraat pistivät kiekon sisään ja voittivat 5-4. Harmi. Matsin jälkeen oli ääni hieman käheänä, sillä ”HYVÄ TOMI” tuli huudettua melko monta kertaa, vaikkei Tomi yhtään maalia tehnytkään. Tytin kanssa puhuttiin, että revanssi otetaan, kun Olimpija pelaa uudelleen Jesenicea vastaan. ”HYVÄ TOMI”, ”KARVAA SUOMIPOIKA, KARVAA!” ja ”JALAT, JALAT” –kyltit pitää nyt ainakin tehdä peliä varten. Ja hankkia Olympijan huivi. Ja ostaa suomenlippu. HYVÄ SUOMI!

Tytti ja Laura.

Naja ja Eetu.