Ystävänpäiväviikko

ma 14.2. - su 20.2.

Aivan tajutonta, kuinka nopeasti viikot täällä vierivät. Blogiin kirjoittaminen on jotenkin vain tuntunut hirmuisen vaikealta näiden kahden kuluneen viikon aikana, mutta tässä nyt tapahtumat ystävänpäiväviikolta.

Maanantaina 14.2 oli sitten ystävänpäivä. Meillä oli vielä kielikurssia, joten aamulla klo 9 taas slovenian kielen pariin. Liettualaisen Gretan kanssa oltiin puhuttu shoppailupäivästä BTC:ssä, joten koulun ja Maxin 2,08€ lounaan jälkeen käytiin mun kämpillä vaihtamassa mun laukku ja suunnattiin bussilla nro 27 shoppailemaan. Ehdittiin kiertää oikeastaan vain kaksi suurta rakennusta ja päivän saldo oli seuraava: kahdet farkut, mekko, t-paita ja pitkähihainen paita, sekä vihdoin 3 paria TOSSUJA! Suurin osa näistä oli onneksi alennusmyynneistä, joten ei sitä rahaa niin paljon loppujen lopuksi edes kulunut. Illan taisinkin sitten vain olla kotona, en edes lähtenyt perinteisiin maanantaibileisiin, sillä seuraavana aamuna oli jälleen pakko olla kurssin luennoilla. En sitten kuitenkaan saanut nukutuksi kuin jotain 4h, jotain stressiä herätyksestä kenties...

Tiistai oli aika rankka luennoilla, sillä olin todella väsynyt. Kertailtiin hieman asioita, sillä keskiviikkona on kielikoe. Loppuaika päivästä vietettiin kielilaboratoriossa toistaen slovenian sanoja luennoitsijoiden perässä. Lounaalle menin kahden suomalaisen, saksalaisen ja amerikkalaisen kurssikaverin kanssa ja paikkana jälleen kerran Da Bu Da. Tällä kertaa tosin japanilaiset nuudelit vihanneksilla petti odotukset täysin. Liikaa inkivääriä ja sitruunaruohoa. Tms. Kämpillä koitin sitten hieman järjestellä huonetta, sillä uusi kämppis Anni saapui iltapäivällä Ljubljanaan. Menin Gabrielin kanssa Annia vastaan Ljubljanan bussiasemalle siinä 17 kieppeillä. Tuotiin Anni kotiin, esittelykierros ja kotiutuminen. Illemmalla kävin vielä Annin kanssa kaupassa ja koko Miklosiceva cesta 22, 2 levo -porukalla käytiin 21 jälkeen syömässä pizzeria Foculuksessa. Tenttiin aloin sitten lukea joskus 23 tienoilla ja nukkumaan joskus 04. 

Kämppisten ensimmäinen yhteinen ateria. Vasemmalta
oikealle: Laura, Gabriel, Ibon, Mabel, Soukaina ja Anni.

Aika kauhea oli keskiviikkoaamun herätys. Kokeeseen toteamaan, että aika läppä tentti, tauolle, suullinen "koe" eli lausuttiin ringissä vuorotellen jokin kysymys tai sitten annettiin vastaus toisen paperista lukemaan kysymykseen. Ja kaikki pääsi läpi. What a success :D 

Koulupäivän jälkeen mulla oli vuorossa kiipeilyä Urban Roof -nimisessä paikassa. Tiesin vain muutaman, jotka kuuluivat tähän kolmanteen kiipeilyryhmään ja jouduin hetken kotiin tultuani pohtimaan, että jaksaako sitä väsyneenä edes lähteä. Tuli kiipeilystä puhuttua Mabelin kanssa ja tämä kämppikseni lähti sitten seurakseni. Ajattelin kerran, ettei varmaan mitään suurta väenpaljoutta tulla kiipeilypaikassa näkemään ja varmaan ottavat kokeneen kiipeilijän mukaan. Bussissa tavattiin yksi assistenteistä, eli hänen kanssaan päästiin mukavasti oikeaan paikkaan. Ja totuus oli, että olin AINOA kurssilaisista, joka tuli paikalle tästä kolmannesta ryhmästä. No meitä oli sitten kolme ja ohjaaja. Saatiinpa ainakin kunnon ohjausta ja ehdittiin jokainen kiipeilemään niin paljon, kuin jaksettiin. 1,5h seinällä roikkumisen seurauksena olin aivan poikki ja olikin hienoa päästä takaisin kotiin ja mennä nukkumaan. 

Minä ja Mabel @ Urban Roof.

Siinä 18 aikaa Mabel herätti mut ja sanoi, että kaksi tyttöä olivat tulleet ja heillä oli jotain asiaa minulle. Pienessä unenpöpperössä menin eteiseen ja siellä oli kaksi portugalilaista tyttöä, joiden kanssa olin mm. niissä portugalilaisten etkoilla ennen Ultimaa muutamia viikkoja sitten. Tytöt toivat kamalia uutisia: yksi portugalilainen poika, jonka olin tavannut juuri näillä etkoilla, oli kuollut Portugalissa maanantaina aivokalvontulehdukseen. He sanoivat, että he olivat hankkineet antibioottitabletin myös mulle ja saisin sen, jos haluaisin. Ei tällaisia uutisia oikein osannut edes ajatella sillä hetkellä. .Aluksi siis luulin vain, että tyyppi oli saanut taudin ja oli sairaana. Olisikin ollut näin... Osanotot, tabletti nassuun ja koneelle googlettamaan aivokalvontulehdusta. Unta sain siinä 20-21 välissä. Heräsin sitten 03.40 yöllä, laitoin herätyskellon soimaan ja jatkoin unia.

Torstaina oli luvassa viimeinen kurssipäivä. Ensimmäiseksi saatiin kehuja hyvin sujuneesta kokeesta ja saatiin kokeet hetkeksi takaisin. Vaikka luennot olivat viimeiset, opeteltiin silti vielä uusia asioita tunneilla. Tauon jälkeen tehtiin noin 15min kierros tiedekunnassa lukien opasteita ja opettajien ilmoituksia ilmoitustauluilta. Luokkahuoneessa pelailtiin vielä hieman, otettiin ryhmäkuva ja täytettiin palautelomakkeet. Taisin olla viimeisenä kirjoittelemassa palautetta ja käytin siihen vähän turhankin paljon aikaa. Meidän ryhmä saapui lopetustilaisuuteen hieman myöhässä, tai no, ei tilaisuutta oltu aloitettu ilman meitä. Ensiksi eräs slovenialainen mies soitti kitaraa ja lauloi sloveniaksi joitain lauluja, sitten saimme ryhmäkohtaisesti todistukset suoritetusta kurssista ja viimeiseksi vielå tarjolla oli hieman juomaa ja joitain leivonnaisia. Hirveän nälän takia tuli siinä sitten 4 pientä strudelia (2 juustoa, 2 omenaa) syötyä. Hyvää. Lounaalle mentiin porukalla Cantina Mexicanaan. Meitä taisi loppujen lopuksi olla 8. En oikein tiedä, että sotkivatko tilaukseni keittiössä vai mitä kävi, mutta kana paistetuilla perunoilla ja ananaskastikkeella ei kyllä tullut pöytään. No ei jaksanut alkaa valittaa, mussutin tyytyväisenä sitten vain perunoita, sticky fingersien näköisiä kanapaloja sekä jotain punaista kastiketta. Osa jäi syömättä, joten nappasinpa senkin sitten kotiin. 

Eleonoran ja läpimenneiden kokeiden kanssa luokkahuoneessa to aamulla.

Serkkuni Riina opiskelee Itävallassa Grazissa tämän kevätlukukauden. Riina olikin viime viikonloppuna heitellyt, että hänellä ei ole mitään suunnitelmia tulevalle viikonlopulle, ja jos myös oma kalenteri olisi tyhjä, voisi hän tulla Ljubljanaan. Torstaina sitten laitoinkin Riinalle viestiä, että viikonloppu on vapaa, tervetuloa!

Torstaina luvassa oli tietysti huikeat bileet, sillä olihan tämä meidän graduation night! Greta oli pyytänyt osan kurssilaisista Mestni Logiin hänen, Ramintan ja Hannan dorm-asuntoon. Tarkoituksena oli saapua paikalle jo 20, mutta taisin lähteä kämpiltä vasta siinä 21 aikoihin. Sain onneksi bussin ja pääsin kätevästi dormeille. Jäädessäni pois bussista näin pysäkillä paljon suomalaisia kavereita ja poliisit. WTF? Tytöt sitten kertoivat, että heidän tullessaan bussissa joku humalainen, noin 50-vuotias mies oli huudellut jotain tytöistä ja pysäkin kohdalla tyyppi oli sitten lyönyt yhtä suomalaista tyttöä suoraan päähän. Siis oikeasti! Paikalla oli onneksi myös joitain slovenialaisia naisia, jotka sitten olivat jääneet tyttöjen kanssa pysäkille odottamaan poliiseja ja toimimaan tulkkeina. Siinä pysäkillä sitten ihmeteltiin hetki, ja kun jo luultiin, että mies pääsi karkuun poliiseilta, tyyppi näkyi kadun vastakkaisella puolella erään rakennuksen edessä. Poliisit nappasi sen kiinni, toivat meidän eteen ja käskivät pyytää anteeksi. Jälleen kerran, MITÄ IHMETTÄ? No ei tämä tyyppi edes tunnistanut, ketä oli lyönyt. Että sellaista. Poliisit veivät miehen toivottavasti kamarille, mutta mitään muuta ei sitten tainnut tilanteesta tulla. 

Tunnelma etkoilla oli alkuun hieman jäykkää, sillä oltiin tietytsti huolissamme tästä tytöstä. Kyselin jopa päivystysnumeroa Najalta, varmuuden vuoksi. Onneksi yhdellä kurssikavereista oli kokemusta ambulanssissa työskentelystä ja hän tekikin muutamat testit nähdäkseen, oliko meidän suomalaisella kaikki kunnossa. Vaikutti olevan ja tunnelmakin alkoi vapautua. Loppujen lopuksi meitä oli melko paljon Gretan luona. Joskus 12 jälkeen soitettiin taksit suuntana Companeros. Minä sitten jostain kumman syystä menin tekemään pienen lentoesityksen ennen taksien tuloa: kompastuin ketjuun (tolppien välissä, blokkasivat autojen pääsyä sisäpihalle). Sattui aika lujaa, mutta tilanne vain oli niin koominen, että tuli lähinnä naureskeltua. Vasta taksissa huomasin, että olikin tainnut sattua vähän enemmän, sillä oikeasta polvesta tuli verta. Paperia laukusta, jotta vuoto tyrehtyisi. Kaverit kyselivät, että olenko ok, ja sanoin tietysti että joo joo. No baarissa tuli oltua lähes pilkkuun asti. Kotimatkalla nappasin vielä pizzaburekin, sillä ei ollut lounaan jälkeen tullut syötyä oikein mitään. 

Pe aamu klo 11. Voi jessus. Molempiin polviin sattui ja kääntyminen sängyssäkin oli vaikeaa. Eikä tietenkään mitään kylmäpussia koko asunnossa. Buranaa ja kylmä Cokispullo polven päälle. Klo 12 alkoi ilmoittautuminen opiskelijajärjestön järjestämälle tutustumisviikonlopulle Kranjska Goraan, joten lähdettiin Annin kanssa tarpomaan toimistolle siinä 12 aikaa. 12.15 tultiin paikanpäälle ja luulin, että nyt voisi jo olla vaikeaa saada paikat, mutta ei ollut jonoa ja vain 20/130 oli käynyt ilmoittautumassa ennen meitä. Ilmoittauduttiin, käytiin ostamassa mulle lisää puheaikaa prepaid-liittymään ja sitten haettiin vielä pitsat alakerrasta. Takaisin sänkyyn ja odottelemaan, koska Riina ilmoittaisi saapuvansa rautatieasemalle. Taisin pari tuntia jopa nukkua ja siinä vähän ennen 17 Riina sitten oli asemalla ja menin häntä vastaan. Samalla reissulla tuli hankittua kylmäpussi ja laastareita apteekista. Joskus 19 lähdettiin Riinan ja Annin kanssa syömään ja mentiin Joe Pena's jotain -nimiseen meksikolaiseen ravintolaan. Ruoka oli melkoisen jees myös tässä paikassa ja opiskelijakupongit toimivat vielä näinkin myöhään. Oltiin saatu syödyksi juuri ja juuri niin, että ehdittiin Merkatoriin ennen sulkeutumista (21). Ilta otettiin rauhallisesti ja siinä 24 mentiin jo nukkumaan aikaisen herätyksen takia.

Lauantaina lähdettiin aamulla klo 9.30 kohti tippukiviluolia kuuden suomalaisen tytön voimin: Riina, Anni, minä, Annika ja Marjo sekä heidän ystävänsä Oulusta. Junaliput maksoivat 9,44€ Postojnaan ja takaisin. Junamatka kesti noin 50minuuttia. Postojnassa käveltiin rautatieasemalta luolille ja pienen harjamatkan kera matkaa tuli reilu 2km. Polvi tykkäsi, mutta kylmägeeli, jonka ostin aamulla ennen rautatieasemalle tuloa, jeesasi hieman. Lippu luolille maksoi opiskelijoille 17,60€, ja saatiin jopa oikein suomenkieliset esitteet! Nice, ei ollut 5 vuotta sitten!

Kahvit ja sitten vuorossa Postojnska jama. Kierros alkoi klo 12. Meidät ohjattiin ensin juniin, jotka veivät meidät noin 2km matkan sisälle luolaan. Lämpötila luolassa oli noin 10 astetta ja ilma oli hieman kostea, tippuipa muutama vesipisara katosta päähän tai kasvoillekin... Junan pysätessä mentiin English-kyltin kohdalle ja siitä sitten meidät vei eteenpäin opas selostaen historiaa ja luolien syntyä englanniksi. Valokuvaaminen oli nyt sallittua, mutta VAIN ilman salamaa. Jes! Eipä tarvinnut yrittää kuvata salaa niin kuin 5v sitten.

1/200 kivikuvasta Postojnska jamalta.

Taisin keskittyä luolissa enemmän kivien kuvaamiseen kuin oppaan selityksiin. Nähtiin todella upeita muotoja ja kuultiin hienoa tarinoita luolista. Yhdessä akvaariossa oli muutamia luolissa eläviä salamantereita, olmeja, eli tällaisia valkoisia, sokeita ja aika pieniä salamantereita. Niistä nyt ei saanut kuvaa mitenkään, mutta kannattaa lukaista netistä. Reilun kilometrin kävelymatkan jälkeen oli jälleen aika nousta junaan ja poistua upeista luolista. Käveltiin vielä takaisin Postojnan keskustaan ja mentiin syömään paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Tällä kertaa otinkin sitten lohipastaa ja jälkiruoaksi vielä tiramisua. Pasta oli todella hyvää, mutta tiramisu ei vastannut odotuksia, ei ollenkaan. Takaisin junaan, konduktöörin ajamana ykkösluokasta kakkosluokkaan ja Ljubljanan asemalla vielä hankkimaan itselle 18€:lla kortti, jolla saa -30% Slovenian sisäisistä junamatkoista ja -20% Slovenian ulkopuolisista matkoista. 

Kun päästiin Riinan ja Annin kanssa takaisin kämpille, päätettiin vielä lähteä BTC:hen, hieman ostoksille ja sitten leffaan. Haettiin leffaliput Black Swan -leffaan (á 4,75€), ja kierrettiin hieman CityParkissa. 21.00 alkanut leffa alkoi varsinaisesti varmaan siinä 21.25. Yllätti. Hetken jopa iljetti. Loppuvaikutelma oli kuitenkin hyvin positiivinen kyseisestä elokuvasta. Suosittelen, mutta ei kaikkein heikkohermoisimmille.

Leffan jälkeen tultiin takaisin kämpille ja alettiin valmistautua iltaa varten. Päätettiin mennä Parlamentiin. Siellä oli ihan ok-verran väkeä, juotiin muutamat ja vaihdettiin vielä KMS:hen loppuillaksi. Oli ihan hauska ilta, sillä meidän lisäksi matkassa oli muitakin EILC-kurssilaisia. Joskus 05 aikaa tultiin takaisin kotiin päin, mutta kävin vielä hakemassa kaksi burekia, pitihän Riinalle nyt näyttää millaisia nämä paikalliset pikasafkat ovat. Ja olipahan nälkäkin. Juustoburekia en kyllä toivottavasti enää tämän kerran jälkeen osta. 

Anni, Xavi, Angel, Cem, Adrian ja Riina @ KMS.

Nukuttiin sunnuntaiaamuna jonnekin 12 asti. Täytyy taas sanoa, että polvi oli melko kipeä lauantaisesta kävelystä, mutta burana ja kylmägeeli olivat kuitenkin laskeneet turvotusta polvesta. Käytiin kahvilla (tai minä join bela kavan, Riina kokiksen) Nebotičnik (Skyscraper) -nimisessä kahvilassa, joka on kerrostalon katolla ja näköala sieltä on koko Ljubljanaan. Keskustassa kierrettiin vielä muutamassa paikassa ja sitten olikin aika palata kämpille. Lämmitettiin lounaaksi meksilaisravintolaruoan sekä eilisten burekien jämiä. Riina lähti tästä noin 15.35. 

Eetun kanssa Tina Mazen voittojuhlilla Preserenillä.

Klo 17 Preseren squarella alkoi juhlat alppihiihtäjä Tina Mazen kunniaksi ja pitihän suurta paikallista ylpeyden aihetta nyt lähteä katsomaan. Tapasin Eetun torilla ja odoteltiin siinä sitten reilu tunti, jos jotain alkaisi tapahtua. Musiikkia ja yleisön huudatusta, eipä oikein muuta vielä. Nälissämme mentiin syömään pitsat taas kämppäni alakerrasta ja Eetulle tämä oli uusi paikka. 0,98€ ruokailu ja takaisin torille. Nyt Tina olikin jo tullut lavalle ja jotain haastatteluja sekä kukituksia oli menossa. Eetu lähti kohtuu pian takaisin, sillä ulkona oli melko kylmä ja eipä tuossa nyt ollut mitään ihmeellistä nähtävää enää. En kuitenkaan itse raaskinut häipätä ennen loppua, joten kuuntelin vielä slovenialaisen metallibändin biisejä, hain ilmaisen Cocktan (paikallinen colajuoma) ja jutustelin muutaman slovenialaisen kanssa Tulipa saatua Tinan allekirjoittama fanikorttikin. 20 takaisin sisälle, koneelle ja sänkyyn vain makoilemaan. Huilaaminen tuntui melkoisen mukavalta ja polvi arvosti myös. Paljon tapahtui tälläkin viikolla, mutta olipahan tekemistä!

Ystäviä ja olutta - oijoi mikä viikko!

ma 7.2. - su 13.2.


Maanantai-iltana sain kutsun opiskelija-asuntoloille lettukesteille ja tottakai sinne piti sitten lähteä! Tsekit paistoivat lettuja ja tuli sitten yksi syötyä. Hyviä olivat ja nyt tekee mieli ostaa oma lettupannu ja pitää vastaavia kestejä omassakin kämpässä täällä. Oikeastaan lupailinkin jo kämppiksille, että paistan lettuja heille joskus tässä. Iltaa jatkettiin sitten vielä keskustaan Parlament-nimiseen kuppilaan, mutta ei siellä mahtunut edes kääntymään, joten vaihdettiin baaria porukalla vielä. KMŠ nimiseen paikkaan. Lähes loppuun asti taisin liettualaisen Gretan kanssa siellä olla, joten jälleen hauska ilta takana kauniissa Ljubljanassa.


Tiistaina - yllätys, yllätys - en tehnyt yhtään mitään. Päivä oli todella lämmin, mutta silti, väsymys ja krapula eivät antaneet periksi. Kävin kyllä siinä 13.00 tsekkaamassa yhden polkupyörän tuossa viereisessä puistossa, mutta tämäkään fillari ei miellyttänyt. Pyörähdin myös Preseren squarella katsomassa, olisiko siellä jotain kulttuuritarjontaa vielä, mutta eipä näkynyt.  Varmaan kaikki esitykset olivat jo aamupäivällä: patsaalle oli kerran jätetty kukkaseppeleitä. HIMYM oli tämänkin päivän parasta antia.


Keskiviikko oli jälleen koulupäivä. 9.00 luennoille ja jälkeenpäin lounaalle lähelle tiedekuntaa espanjalaisvoittoisessa seurassa. Iltapäivällä klo 15.30 EILC-kurssiin kuului hunajakeksien tekoa. Menin siis takaisin tiedekuntaan ja saimme koristella siellä perinteiset Honey cakes -leivonnaiset sokerikuorruitteilla. Tuntui ihan joululta. Opastajina meillä oli pariskunta, herra ja rouva Šolar. He ovat yksi seitsemästä rekisteröityneestä honey cake/bread -tekijöistä tässä maassa. Saatiin siis lyhyt selostus näistä leivonnaisista ja sen jälkeen jokaiselle annettiin kuivattu, sydämenmuotoinen honey cake, joka oli värjätty punaiseksi. Näihin sitten kiinnitettiin pieni peili sekä koristeltiin oman mielen mukaan. Tekeminen oli hauskempaa kuin kuvittelin, harmi vain, etten omista parempaa mielikuvitusta. No mutta tässä hieman satoa meidän ryhmältä:

Kunnolla koristeltuja sydämiä. 

Mun Erasmus-sydän.

Käytiin sitten tyttöjen kanssa vielä kahvilla päästyämme kotiin koristelutyöpajalta. Lolita-niminen kuppila löytyi tuosta joen varrelta ja oijoi millaisia leivonnaisia siellä oli! NAM! Tyydyin kuitenkin ottamaan vain bela kavan. 

Raminta, Greta ja Hanna sekä kolme latte machiatoa Lolitassa.

Kämppiksellä, Mabelilla, oli vielä keskiviikkona synttärit, joten kävin kahvilta tullessani ostamassa hänelle englannin kielisen kirjan. Tämä sitten annettiin Mabelille muiden kämppisten kera. Vähän synttärihuumaa piti kerran saada! Illalla lähdin vielä Mabelin, hänen ystävänsä ja kämppiksen Gabrielin kanssa synttärikaljalle. Tavattiin yksi Mabelin slovenialainen ystävä vielä illan aikana. Oli mukavaa juhlistaa synttäreitä tällaisella hieman rauhallisemmalla tavalla ja samalla tutustua kämppiksiinkin paremmin. 

Kämppikset.

Torstaina jälleen koulua. Yöunet olivat jääneet hieman vähiksi viime yönä, joten menin luentojen jälkeen suoraan kotiin ja nukkumaan. Ja tuo flunssa tuntui vain pahenevan, joten lepo teki hyvää myös torstaina. Illalla tähän kämpille tuli kämppisten ystäviä, lähinnä espanjalaisia, portugalilaisia ja ranskalaisia. Lähdin sitten vielä käymään torstain tapaan Companeros-kuppilassa kahden korttelin päässä tässä seurassa. 


HUPS. Skippasin perjantain luennot. Nukuin yksinkertaisesti pommiin. Hieman nolotti, joten käytin päivän siivoiluun, pyykin pesuun ja nukkumiseen. No illalla oli taas yhdet synttärit, joten menin vaihteeksi juhlimaan uusien ystävien kanssa Eleonoran, italialaisen kurssikaverini, vanhenemista. Metelkova ja KMŠ kuuluivat iltaan, harmi vain, että molemmat paikat tuottivat pettymyksen tällä kertaa. Liikaa juhlintaa alla, ehkä?


No loppu tästä viikonlopusta sujuikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Lauantaina käväisin ainoastaan kaupassa ja loppupäivän vietin vain kotosalla. Illalla haettiin Mabelin ja Gabrielin kanssa pitsat käytännössä "alakerrasta". Ihan meidän ulko-oven vieressä kadulla on pizzeria, josta saa ison pitsapalan 2 eurolla. Jos tähän käyttää opiskelijakuponkia, niin hinta on 1€ ja pitsan kanssa saa lasin limpparia sekä täytetyn (tosin teollisenmakuisen) croissantin. Varmasti tulee käytyä kyseisessä paikassa useamminkin. HIMYM:n uusin jakso tuli katsottua illan aikana, joten nyt pitäisi löytää jokin uusi sarja, jota voisi alkaa katsoa.


Sunnuntaina Mabel herätti mut 14.10 ja pyysi lähtemään lounaalle hänen ja monen muun kanssa. Kaikki muut kämppikset olivat jo käyneet suihkussa, joten jäljellä oli vain kyyyyyylmää vettä. No olipahan virkistävä herätys ainakin. Ulkona satoi ja oli aika kalsea keli. Harmillista. Lounaalle mentiin Cantina Mexicanaan. Meitä oli loppujen lopuksi pöydässä 11 henkilöä, joten ruokailukin kesti suhteellisen kauan. Ruoka tässä paikassa oli todella hyvää ja siihen kuului alkukeitto (maissi, kasvis, tomaatti tai vaihtoehto-jota-en-muista), salaattipöytä, pääruoka sekä jälkiruoka. Hintaa koko ruokailulle tuli opiskelijakupongin kanssa 4,38€, mutta oli ruoka sen arvoistakin. Saimme jopa viedä loput kotiin, sillä ei tuota annosta saanut mitenkään syötyä loppuun. Kun joskus 17 jälkeen lähdettiin tuolta, menin vielä portugalilaisten ja ex-kämppikseni Coralinen kanssa kahville. Sielläkin tuli istuskeltua jotain 1,5 tuntia. Kotiin tulin vasta 19 jälkeen. No eipä siinä muuta kuin lisää kahvia ja hieman The Wire -sarjaa ja iltapalaksi loput meksikolaiset ruoat. Läksyt, musiikkia Groovesharkista (täällä ei Spotify oikein toimi) ja nukkumaan tämän tekstin postauksen jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus käydä ostoksilla Gretan kanssa BTC:ssä (eli siellä superisolla ostarialueella) ja lukea keskiviikkona olevaan slovenian kokeeseen. 

Leffaa, HIMYM-jaksoja ja luistelua

ma 31.1. - ma 7.2.

Viikot kuluvat nopeasti, kuten myös viime viikko. Maanantaina tavalliseen tapaan klo 9 EILC-kurssia, tauolla kahvia tiedekunnan kahvilassa, kauppaan kotimatkalla, How I met your mother -sarjaa läppäriltä ja sitten bussilla BTC-ostoskeskukseen päin Kolosej-leffateatteriin. Mentiin siis koko kurssin kanssa katsomaan elokuvaa Piran/Pirano (2010). Leffa oli kokonaisuutena tosi jees, maisemat ihania ja hienoa oli jopa ymmärtää joitain slovenian kielisiä sanoja. Jotain siis jopa jäänyt mieleen jo kurssilta! 

Viisi vuotta sitten asuttiin viikko Piranissa yhdessä hostellissa Lions Clubin leirin aikana ja rakastuin niin kovin tuohon rannikkokaupunkiin. Sinne aion mennä monta kertaa keväällä ja kesällä ja varmasti vien kaikki teidät, jotka tulette visiitille tänne, myös Piraniin! Adrianmeri, kahvilat ja kuppilat, jäätelökojut ja aurinko. Ihania muistoja kesältä 2005. 

Mutta takaisin maanantaihin. Leffan jälkeen hain taas kerran vain Mäkkäristä safkaa, vegeaterian tosin. Taisin jopa syödä kaiken, sillä skippasin lounaan päivällä ja kämpillä tuli vain syötyä vähän jogurttia. Virhe.

Tiistaina en sitten mennyt luennoille ollenkaan, sillä vatsa oli tosi kipeä vielä aamulla. Syytän mäkkäriruokaa. Lounaalla kävin about klo 15 Najan kanssa tässä ihan kotikulmilla Skriti Kot -nimisessä paikassa. Hyvä keitto, loistava salaattibuffet, ihan ok kanapihvi pastalla ja todella hyvä kakkupala jälkiruoaksi = 3,68€. Menin sitten vielä Šiškaan Sparin viereiseen kauppaan ostamaan ison kahvikupin, säilytyslaatikoita jne. 

Keskiviikkona sitten sloveniaa taas. Olin hieman hukassa, sillä eilen tunneilla oli käyty läpi verbejä. Taivutukset menivät ihan ok mutta en tiennyt mitä mikäkin verbi tarkoitti. Osa verbeistä on mulle vieläkin täysin outoja, pitää vain nyt harjoitella kotona vähän enemmän. Lounaalla kävin kahden muun suomalaisen, yhden ruotsalaisen ja yhden italialaisen tytön kanssa Thai Inn Pubissa, eli ihan EILC-kurssin tiedekunnan vieressä. Ilta taisi taas vain mennä kotosalla. How boring am I...

Eleonora, Aurore, Maria, Angel, Robert, Xavi ja Marta tiedekunnan kahvilassa.

Thai Inn Pub feat Hanna ja Eleonora.

Kotikatu.

Ja kotitalo viereisestä puistosta katsoen. 

Mun osa jaetusta huoneesta.

Ja vielä näkymää mun ikkunasta. Valkoinen talo oikealla on oikeustalo.

No torstaille olikin sitten luvassa ohjelmaa vähän enemmän. EILC:n jälkeen menin suoraan kotiin, datailin ja klo 16.10 tapasin yhden liettualaisen Giedren, jonka kanssa olin jutellut Facebookissa ja mailin välityksellä ollessani vielä Suomessa. Giedre on ollut Ljubljanassa jo yli vuoden ja hän opiskelee sekä käy töissä baarissa täällä. Käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa ja jälleen kerran: keitto, pääruoka (otin lasagnea), salaattibuffet ja jälkiruoka. Oijojoi! Hinta taas kerran siinä 3,60€ paikkeilla. Ja taas kerran jäi osa syömättä pääruoasta, sillä ei vain pysty. Giedre kertoi kyllä, että kyseisessä ravintolassa pääruoan voi tilata puoliksi ystävän kanssa, ja silloinkin annokset ovat todella isoja. Opiskelijakuponkihintaan näin ei voi tietenkään tehdä, mutta halvempaa on puolittaa normihintainen annos joka tapauksessa. Noora, Emmi, Oki: teidän kanssa varmaan tullaan käymään tässä paikassa :)

Lounaan jälkeen tulin nopsaan vaihtamaan vaatteet, sillä luvassa oli LUISTELUA Tivoli-nimisen puiston luistelukentällä. Kävellen matka vei noin 10 minuuttia. Hyvä niin, sillä kesällä varmaan tulee mentyä puistoon paljonkin picnikille ja hengailemaan. Saimme kentän laidalta ilmaiseksi luistimet (normaalisti ne vuokrataan). Yllätys oli kohtuu suuri, sillä:

Luistinkirjo. Jessus.

Tälläisiä tosiaan nuo vuokralle saadut luistimet olivat. Ne näyttivät ja tuntuivat aivan laskettelumonoilta. Itse en tykännyt niistä ollenkaan, sillä en saanut niitä tarpeeksi kireälle ja silti ne satuttivat. Myös terät taisivat olla aika tylsät, jonka vuoksi pysähtyminen oli todella vaikeaa. Muutama meidän kurssilaisista ei ollut koskaan edes kokeillut luistelua, ja tuli muutama vinkki heitettyä. Sinnikkäästi sitä sitten piti kuitenkin rinkiä luistella, ollaanhan kerran Suomesta kotoisin! Helpottava tunne oli saada tennarit takaisin jalkaan ja napata sitten yksi kylmä Laško ja vain istuskella hetki lämpölampun alla kaverien kanssa jutustellen. 

Vauhdikasta oli. Kuva: Petra Motalová.

Robert, Cem, Angel ja Dan.

Kotiinpäin mennessä kaksi ruotsalaista ystävääni nappasivat sitten Hot Horset suurimpaan nälkäänsä. Ja jep, hevosen liha oli kyseessä. En kyllä suostunut edes maistamaan, en vain voi sietää ajatusta, että söisin hevosta. Muut saa syödä. Heppa parat...

Kuva kertoo kaiken. Hot Horse x 2 sekä Adrian ja Dan.

Etkot pidettiin torstaina opiskelija-asunnoilla, dormitoreilla, dormeilla, Rozna Dolinassa. Yhdessä keittiössä noin 14 tsekkiä, 2 ruotsalaista, 1 suomalainen ja 2 liettualaista. Muutamia juomalauluja kuultiin tsekin kielellä ja ruotsin poikien kanssa vedettiin sitten Helan går.

Tsekkejä.

Lisää tsekkejä ja pari liettualaista.

Petra, Dan, Adrian, Raminta, liettualainen tyttö, minä ja Greta. Kuva: Petra Motalová.

Ilta jatkui keskustassa Slovenska Cestalla Companeros-nimisessä paikassa, jossa tuli oltua myös viikko sitten. Tequila, aijaijai! Tulipa myös jutusteltua paikallisen kollegan kanssa plokkaamisesta ja baarityöskentelystä. Tässä paikassa plokkaus hoidettiin ison korin avulla, sillä olutta ei myyty tuopeissa niin kuin Suomessa. Ja herran jestas kuinka paljon tuo lasipulloilla täytetty kori painoi. Ja tämä tyyppi, Jaka (jos ymmärsin hänen nimensä oikein), kantoi sitä pään korkeudella. Respect, todellakin. Mun pitäisi varmaan käydä vuosi salilla, ennen kuin voisin tehdä plokkia tuossa baarissa. Hauskaa oli ja ilta oli LEGEN-, wait for it, -DARY!

Perjantain vietin sitten krapulassa.

Lauantaina Naja pyysi mut kahville keskustaan joen rantaan. Eetu tuli myös mukaan. Latte Machiato hintaan 1,80€, auringonpaistetta ja lämpötila varmaan noin +15°C. Pikainen tsekkaus kenkäkauppoihin ja klo 14 Preseren Squarelle tapaamaan kurssilaisia, jotka olivat menossa Slovenska Gradille (linna keskustassa mäen päällä). Totesin kuitenkin, etten lähde mukaan, sillä olin sopinut lounastreffit Mabelin kanssa. Mabel on siis uusi kämppikseni Espanjasta, joka saapui Ljubljanaan 3.2. ja asusteli pari päivää kaupungin ulkopuolella yhden tuttunsa luona.

Martan kanssa kolmen sillan kohdalla. Kuva: Marta Velasco (tai oikeastaan Angel kuvasi).

15.45 näin sitten vihdoin Mabelin Preseren aukiolla. Mentiin syömään italialaiseen ravintolaan, pizzeria Foculukseen, joka on aika lähellä Faculty of Artsia. Opiskelijahintainen pizza kera päivän keiton kustansi 3,68€. Pizza oli todella hyvää, mutta taas jäi osa syömättä. Piru näitä annoskokoja! Haluttiin vielä kahvia, joten mentiin yhteen ihanaan kahvilaan. Tämän paikan nimeä en nyt muista, mutta se oli todella viihtyisä. Valkoiseksi maalatuille seinille oli kiinnitetty hyllyjä, joiden päällä oli vanhoja kirjoja, vinyylilevyjen koteloita sekä muutamia tauluja. Vessan seinät olivat mustat ja niissä oli valkoisia maalauksia, osa jopa todella pelottavia. Harmittaa, etten ottanut kameraa mukaan lauantaina, joten en voi nyt heittää tähän vielä kuvaa. Mutta tulette varmasti näkemään niitäkin vielä! Tavattiin eräs Mabelin tuttu kahvilassa ja hengailtiin sitten kolmestaan about tunti ko. paikassa. Samalla suunniteltiin myös, että mentäisiin illalla katsomaan uusi baari, joka on yhden kerrostalon katolla Slovenska Cestalla. Tämä suunnitelma kuitenkin meni jäihin, sillä Mabel ei jaksanutkaan lähteä takaisin keskustaan päästyään tuttunsa luokse. Itse sitten lyöttäydyin portugalilaisen kämppikseni ja hänen ystävänsä seuraan. Porukalla mentiin vielä Ultimaan, mutta en oikein jaksanut olla siellä ja puolikkaan oluen jälkeen häippäsin takaisin kotiin. Kerrankin näin.

Yöllinen Dragon Bridge. 

Sunnuntaina en tehnyt taaskaan yhtään mitään, vaikka päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen. Ei vain jaksanut.  Illemmalla ajattelin, että leffaan voisi lähteä, mutta en sitten saanut ketään seurakseni, eikä yksinkään viitsinyt.  How I met your mother season 4 vain pyörimään. Niin ja tosiaan, tätä sarjaa en ole katsonut ennen Ljubljanaan tuloa :P Tuli sentään pyykkiä pestyä yksi koneellinen illalla ja siivottua aulaa sekä keittiötä päivällä. 

Tänään on sentään tullut tehtyäkin jotain. Mabel toi tavaransa asunnolle vähän jälkeen 11. Eräs kanadalainen tyttö tuli katsomaan kämppää hieman ennen puolta päivää. Mabelin kanssa lähdettiin päiväkävelylle, käytiin ostamassa tuoreita hedelmiä ja kasviksia torilta ja lihaa kauppahallista ja myöhemmin vielä muita ruokatarvikkeita Merkatorista. Mabelin kanssa kokkailtiin pastaa vihanneksilla ja herran jestas kuinka hyvää se oli! Tämä nainen saa opettaa mulle kyllä kokkaamista täällä :D 

KYSYMYS: Mitä ruokia sanoisitte suomalaisiksi perinneruoiksi? Karjalanpiirakat joo, mutta mitä muuta? Voisin nimittäin jossain vaiheessa ainakin yrittää valmistaa näille kämppiksille ja tuleville kavereille suomalaista ruokaa, mutta itse en oikein 100% varma, mitä sitten pitäisi tehdä. Muusia? Lihapullia? Heittäkää vaikka kommenttia, jos tulee jotain mieleen. Hvala lepa! (Kiitos paljon!) 

Tänään on maanantai, eli Erasmus-opiskelijoille se tarkoittaa iltaa Parlament-pubissa. Täytyy varmaan käydä siellä poikkeamassa tänään, jengiä nimittäin varmasti paljon liikenteessä. Huomenna täällä on kansallinen vapaapäivä, Preseren Day. Tämä päivä on siis kuuluisan slovenialaisen runoilijan mukaan nimetty. Kulttuuriesityksiä pitäisi olla luvassa ainakin kyseisen herran mukaan nimetyllä aukiolla ja varmaan muuallakin. Kameran akku lataukseen ja huomista odottelemaan.