Ensimmäinen kouluviikko. Right.

ma 21.2. - su 27.2.

Maanantaina luvassa oli ensimmäinen ns. koulupäivä, sillä klo 14.30 meillä oli orientaatio Faculty of Administrationissa. Annin kanssa arvottiin bussipysäkillä hetki, että mikäköhän bussi nyt pitäisi ottaa. Bussissa vielä kysyin joltain nuorelta mieheltä, että millä pysäkillä pitää jäädä pois, jotta päästään ko. tiedekuntaan. Mies neuvoi ja sanoi vielä, että pysäkiltä sitten ensin oikealle ja sitten eteenpäin. Löydettiin ajoissa perille ja luokkahuoneessa todettiin, ettei täällä nyt aivan hirveän montaa vaihtaria ole. Meitä siis jotain 20, suomesta kolme eli Anni, minä ja Anne. Muutamia liettualaisia, serbialainen, saksalaisia,, tsekkejä ja puolalaisia. Siinä se.

Orientaatiossa kuultiin lyhyesti tiedekunnasta sekä tutorien esitys Sloveniasta. Saatiin kuulla, että ainakin yksi kurssi, jonka olen valinnut, alkaa vasta huhtikuussa ja tarkkaa aikataulua ei vielä ole tarjolla. Myös opiskelijajärjestön esitys heidän toiminnastaan tuli kuultua, taas, olihan tämä aivan sama esitys kuin tuolla EILC kurssin infotilaisuudessa. Kertaus on opintojen äiti. Näiden esitysten jälkeen tarjolla oli hieman purtavaa ja juotavaa, ja tutorit halusivat myös ryhmäkuvan. Tuli mussutettua aika paljon vaaleaa leipää juuston, leikkeleiden, salaatin ja suolakurkkujen kera sekä myös juustopaloja ja oliiveja. Myös yksi munkki tuli vedettyä kerran tarjolla oli. No eipä tarvinnut mennä lounaalle tämän erittäin hyödyllisen orientaation jälkeen.

Kotiin päin tultaessa sorruin ostamaan vielä suklaamuffinssin kaupasta: pitihän nyt ensimmäisen koulupäivän kunniaksi saada kunnon pullakahvit. No ei ehkä ollut sen arvoista.

Illalla käväisin irkkupubissa uuden slovenialaisen kaverin kanssa. Tummaa Unionia tuopista ja Smirnof Ice, sen verran halpaa kerran. Ilta oli vielä nuori niin pitihän sitä mennä tsekkaamaan uusi maanantaibilepaikka Roxly. Baari oli täynnä vaihtareita ja saattoi paikallisiakin olla tiiviissä joukossa. Ja kerran kun erehdyin menemään pihalle, niin eipä ollut sisälle enää asiaa, sellaisen jonon lykkäsi oven eteen. No käväistiin sitten vielä vanhassa maanantaipaikassa Parlamentissa. Siellä meno ja meininki oli paljon viihtyisämpää, sillä siellä ei ollut niin kovaa tungosta, tiskille pääsi helposti ja oli mahdollista jopa löytää istumapaikka. Hyvä ilta, kunnes sitten juuri sulkemisen aikaa jotkin idiootit innostuivat tappelemaan ja tietysti tönäisivät sitä pöytää, jossa oma lähes täysi tuoppi oli. Kaljat housuille ja kotiin. Jippii. No taisipa kytätkin tulla paikalle, mutta en jäänyt kyllä odottelemaan. Kotiin tullessa vähän läppää vielä vampyyreista ja pitsaa naamaan Miklosicevalta. 

Tiistain vietin lähinnä darrassa. Liian perinteistä jo nämä darrapäivät. No polvi tykkäsi lepäämisestä. Olisikohan taas tullut haettua pitsaa alakerrasta. Housen kanssa meni sitten loppupäivä.

Keskiviikkona menin Annin kanssa käymään taas BTC:ssä. Eipä tullut tuhlattua onneksi tällä kertaa. Takaisin kohtuu myöhään illalla, nopeasti kämpille ja sitten Hostel Celicaan tortilla-iltaan. Hostelli sijaitsee Metelkovan alueella ja se on tehty entiseen vankilaan. Ikkunoissa näkyy vieläkin kaltereita, mutta muuten ei edes arvaisi, että rakennuksessa on joskus pidetty vankeja. Tortilloja tuli syötyä kaksi, eivät kyllä niiiiiin hyviä olleet kuin toivoin. Paikalla oli myös yksi blues-kitaristi, joka sitten soitteli siinä illan aikana myös. En jaksanut jäädä sitten pidemmäksi aikaa ja lähdin kotiin varmaan 1,5-2h jälkeen. Loppuillasta tuli sitten vielä käytyä KMS-klubilla, siellä hengailin Eleonoran ja Xavin kanssa. En tosin ollut paikalla kuin pari tuntia. 

Suomalaiset Flag-partyssa. Hihhii!

Keskiviikkona menin TAAS BTC:hen. Anni oli lähtenyt jo aiemmin. Tarkoituksena oli löytää illan ESN-bileiden teemaan vaatetus: FLAG-party eli pukeutua piti oman maan mukaisesti. Annin kanssa päätettiin siis ostaa blondit peruukit ja pukeutua sinisiin ja valkoisiin vaatteisiin. Peruukit löytyi kohtuu helposti, onneksi. Itselle ostin pitkän ja kiharan otsiksella, Anni otti hieman lyhyemmän mallin, otsiksella kyllä myöskin. Kämpillä alkoi sitten tuunailu ja hieman myös etkoilua. Companeroksessa kyllä tuli sitten tuon peruukin kanssa aika paljon huomiota. Vähän liikaakin, ja täytyy sanoa, että enpä kauheasti siitä nauttinut. Jotkut naiset jopa hieman vetivät hiuksista, varmaan todistaakseen poikaystävilleen, että tuo blondi ei ole aito blondi. Onneksi se mun peruukki näyttikin feikiltä, niin ei kukaan voinut ajatellakaan tosissaan, että se oli aito. Jonnekin 05 asti oltiin baarissa ja sitten käytiin vielä ostamassa hieman ruokaa Miklosicevalta. 

Seuraavana päivänä oli aikamoinen hedari. Oltiin juotu Annin kanssa kolme tequilashottia baarissa, niin ihmekkös. 14.42 mulla oli kahvitreffit kaverin kanssa. Mentiin Nebotičnik-kahvilaan. Olin kyllä aika kamalaa kahviseuraa, krapula ja auringonpaiste silmissä... Kännykästä oli myös loppunut edellisenä iltana puheaika, joten kävin sitten kahvin jälkeen ostamassa 20€:lla lisää aikaa. 25€ oli yhteensä siis mennyt tätä ennen, saapa nähdä, kauanko nyt seuraava 20 riittää. Kävin sitten vielä illalla syömässä Katien kanssa Cantina Mexicanassa. Mukavaa oli nähdä myös Katieta pitkästä aikaa. Katie oli nimittäin Briteissä tammi-helmikuun aikana about 3 viikkoa. 

Lauantaina 26.2. sitten pitkät aamu-unet. Iltapäivällä lähdettiin Annin kanssa Thai Inn pubiin. Katie napattiin mukaan matkan varrelta. Katie ja Anni eivät olleet käyneet vielä Thai Innissä, mutta molemmat ihastuivat paikkaan ja Katie jopa sanoi, että siitä tuli nyt hänen suosikkiravintolansa. Ja hinta tosiaan 3,38€ opiskelijoille. Normaalisti annokset 6,90€. Ruoan jälkeen hypättiin bussiin ja mentiin BTC:hen katsomaan leffaa. Marta oli huomannut mun kyselyn Facebookissa leffaseurasta ja soittikin sitten kun syötiin ja kertoi tulevansa leffaan myös. Neljästään siis leffaan, nyt maksoi 5,55€ ja leffana Unknown. Ihan ok pätkä, vitosen maksoi ihan mielellään. Leffa loppui joskus 23 jälkeen, sit vain kämpille ja Housen seurassa loppuilta/alkuyö. 

Ja sunnuntaina ihana lepopäivä taas. Housea tuli katsottua ehkä hieman liikaakin, mutta minkäs teet, kun hyvä sarja koukuttaa!

Puuttuu ja kuuluu

ma 7.3. - ti 8.3. yö

Kirjoittamatta on vielä parin viikon tapahtumat tässä. Eipä mitään suuria tapahtunut tuossa helmikuun lopulla, mutta koitan saada tekstiä asap siitäkin. Maaliskuun alussa on tuon Venetsia-reissun lisäksi nyt takana tutustumisviikonloppu Kranjska Gorassa, jossa kävin myös tsekkaamassa alppihiihdon cup-kisoja. Suomalaiset eivät hirveän hyvin vetäneet, mutta tulipa sentään laskut nähtyä. Näistä toivottavasti saan teille juttua parin päivän sisällä. Ja flunssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa, yskä tosin vielä aika kova. Antibioottikuuri on nyt puolessavälissä ja lekurille menen varmaan uudelleen keskiviikkona (kerran käski tulla tarkistukseen). Hyvää laskiaistiistaita ja naistenpäivää!

Lähdetäänkö Venetsiaan?

ma 28.2. - ke 2.3.

Su-ma yöllä joskus 02-03 välissä Annin kanssa saatiin loistoidea: TIISTAINA VENETSIAAN. No sovittiin, että katsotaan tilanne uusiksi sitten maanantaina.

Pitkät yöunet alla (tosin yskää ja niistämistä aina silloin tällöin) ja sitten klo 15.30 kieppeillä lähdin Business English -kurssin tunneille tiedekuntaan. Ensin me kaikki vaihtarit oltiin väärässä luokassa, sillä meidän lukujärjestyksessä oli tämä luokka, eikä oltu tajuttu katsoa uutisista, olisiko muutoksia. Anne oli käynyt oikeassa luokassa ja ohjasi meidät sitten sinne myös. 11 vaihtaria ja reilu 20 sloveenia. 16-19.20 kestivät luennot, välissä vartin tauko. Flunssaisena ei ollut hirmuisen kivaa istua luennoilla, tosin eipä asia mitään ydinfysiikkaakaan ollut. 

Kun pääsin luennoilta, soitin Annille ja sovittiin, että jep, yöllä lähtö Venetsiaan. Mentiin  juna-asemalle ostamaan liput, edestakainen matka 40€/nuppi. Liput laukkuun ja kämpille. 6h lähtöön. 4h lähtöön. 2h lähtöön. Suihkuun ja pakkailu, vähän mysliä naamaan ja junaan. 02.28 sitten käynnistyi junan moottorit ja yöllinen matka Venetsiaan alkoi. Anni varmaan saikin vähän unta, itse en oikein yskimiseni takia. Pirun flunssa. Slovenian ja Italian rajalla oli passitarkastus. Meillä tosin ei ollut passeja, sillä oltiin siinä uskossa, että Schengen-alueella riittäisi ajokortti henkilöllisyystodistukseksi. Tarkastaja ei oikein ollut iloinen siitä, että tytöt reissasivat vain ajokorttien kanssa, mutta tämä mies kuitenkin päästi meidät pälkähästä todeten että "next time you take your passports, okay". Huh. 

No matka jatkui, yskimistä ja niistämistä, ja siinä 07.20 vihdoin saavuttiin Venetsia S.L. asemalle. Aamuaurinko paistoi kauniisti kanaaleita ympäröivien rakennusten yli, mutta huh mikä tuuli. Mikään turisti-infokaan ei ollut auki, joten etsittiin pienen kävelylenkin jälkeen Brek-ketjun kahvila, jossa napattiin croisantit ja kahvit. 

Ensimmäisiä näkemisen arvoisia rakennuksia Venetsian aamuauringossa.

Latte Macchiatoa aamutuimaan.

Cafe Americano ja croisant (jossa olikin hilloa sisällä).

Anni osti kartan kioskista á 2€ ja lähdettiin sitten vain kävelemään katuja edes takas. Auringonpaisteessa kadut, talot ja kanaalit näyttivät kauniita ja kuvia tuli räpsittyä melko paljon. Ihailtiin myös kauppojen ikkunoissa näkyviä naamioita. Naamiokauppoja oli varmaankin joka kadulla ja myös jokainen kioski myi jotain naamiaistavaraa. Koko aamupäivän olin kaipaillut jotain yskänlääkettä, joten siinä 09 jälkeen kävin paikallisessa apteekissa ostamassa italialaista yskänlääkettä. Mehua möivät. 

Tällaisia kanaaleja on Venetsia tulvillaan.

Vanhoja julisteitakin näkyi kanaalikuvassa.

Kadut olivat yleensä melko kapeita ja siltoja kanaalien yli kulki myös joka paikassa. Kuvia sai siis ottaa oikein urakalla. Annin kartasta nähtiin kohtuu hyvin kaikki turistinähtävyydet, joten koitettiin sitten kierrellä katuja sen mukaisesti. TÄSTÄ näet yhden turistikartan. Tuon suurimman kanaalin vartta seurailtiin lähinnä: kirkkoja, siltoja, aukioita. S. Marco on yksi suurimmista nähtävyyksistä Venetsiassa, tuollainen aukio, jonka ympärillä on S. Marcon kirkko (ja varmaan joitain muitakin tärkeitä rakennuksia). 

Aukiolta.

S. Marco

S. Marco.

Alkoi olla lounasaika (~11.30) ja haluttiin saada pastaa, joten etsittiin vain jokin ravintola. Oli jo sen verran kylmäkin, että mikä vain paikka alkoi kelvata. Löydettiin yksi kohtuuhintainen ravintola, jossa näytti olevan pizzan lisäksi muutakin ruokaa. Molemmat tilattiin spagettiannokset ja annos oli aika nopeasti, ainakin mun kohdalla, syöty. Ihan jees, odotin ehkä vähän enemmän. Kalliiksi kävi tämä ruokailu, yhteensä vähän yli 30€. 12% palvelulisä kun kerran tuli laskun päätteeksi vielä... Lisäpaita päälle ja taas kiertämään katuja. 

Basilica di Santa Maria della Salute.

Jallu @ Venice. (P.S. korkki on vieläkin kiinni.)

Vatsat täynnä jatkettiin sitten kiertelyä. Aurinkokin vielä paistoi, joten saatiin ihan kivoja kuvia. Harmillinen vain oli tuuli, joka koko ajan kävi kovemmaksi. Pakollinen jallu-kuva piti myös Venetsiasta saada ja sen Anni sitten nappasi Basilica di Santa Maria della Saluten edessä. Kaunis rakennus ja siitä sain otettua muitakin hienoja kuvia, ilman jalluakin. Käytiin myös kirkon sisällä. Ihan näyttävä rakennus maalauksineen ja patsaineen. Joitain ihmisiä oli rukoilemassakin. 

Jatkettiin matkaa ja nappasin sitten muutamat kortit ja Murano-lasista tehdyn sormuksen yhdestä myymälästä. Jonkin aikaa oltiin jopa hieman hukassa, kun ei oikein löydetty oikeaa reittiä bussiasemalle. Vihdoin löytyi tutut sillat ja osattiin löytää kahvila läheltä juna-asemaa. Kahvi, kuuma vesi + Finrex = 4€. Annin latte taisi olla 5€. Jäätävät hinnat... Puolen tunnin lämmittelyn jälkeen suunnistettiin takaisin parhaille naamarikaduille. Aamuauringossa nuo kadut olivat näyttäneet hieman erilaisilta verrattuna nyt tähän iltapäivän kuvaan. Löysin itselleni musta-valkoisen maskin, maksoi 10€. Halpaa massatavaraa, mutta bilemaski oli saatava tulevaa Kranjska Gora -viikonloppua varten. Oltiin koko päivä nähty ihmisiä syömässä jäätelöä, joten pitihän meidänkin jäätelöt ostaa. 2€ maksoi kahden pallon tötterö. Makuina mulla oli kahvi ja stracciatella. Makuaisti alkoi kyllä nyt jo hieman pettää, joten eipä mitään makuelämystä irronnut jäätelöstä. Anni kyllä sanoi, että jätski oli hyvää, oikein kermaista ja nam.

Käytiin kierrellessä myös parissa käsityöläisliikkeessä, joissa oli oikeasti Venetsiassa tehtyjä naamareita. Ne olivat huomattavasti hienompia, mutta näkyi se myös hinnoissakin. Toisesta näistä liikkeistä innostuin ostamaan erittäin kauniin maskin, jossa oli siniset kukkakoristeet. Tämä oli käsintehty ja sen huomasi, jälki oli kaunis ja maski näytti arvokkaalta. Ja hinta, tittidii, 45€. Tämä menee Suomessa suoraan kirjahyllyyn, ehkä jopa omalle hyllylleen. Äiti, voit jo vaikka katsoa sopivan paikan mun huoneen hyllystä. 

Käsintehtyjä korttinaamareita.

Anni osti myös samaisesta käsityöliikkeestä sellaisen seinäkoristeen, jossa oli keskellä keraaminen naamio ja reunoilla spray-maalattua nahkaa taiteltuna tämän maskin ympärille huivimaisesti. Hieno koriste ja teki mieli ostaa itsellekin samanlainen, sinisenä tosin. En kuitenkaan raaskinut, hintaa näillä oli +50€. Anni ei ollut vielä löytänyt bilemaskia, joten etsittiinkin vielä katukauppiailta sellaista. Sopiva löytyi sitten hopea-sinisenä, jei, eli Kranjska Gora ostokset oli hoidettu. 

Tuuli yltyi koko ajan iltaa kohden. 18 aikoihin oli jo mielettömän kylmä, ja alkoi nälkäkin taas tulla, joten mentiin sitten pizzoille. Kauheasti ei paikan suhteen nirsoiltu, ei tarjennut. Tämä pitsapaikka näytti ihan mukavalta, mutta sisällä oli sellaiset kauheat, vilkkuvat jouluvalot. Ei siis epileptikoiden paikka. Tilattiin pitsat ja pyysin myös kuuman veden, Finrex-aika kerran. Pizzojen tullessa mun nenä oli jo niin tukossa, etten pystynyt hengittämään kuin suun kautta. Koitapa siinä sitten pizzaa syödä. Myös makuaisti katosi kokonaan, eli enpä osaa sanoa, oliko Italiassa syöty pizza yhtään sen parempaa kuin muualla maailmassa. Ja aika kallista oli tämäkin, € 22 ja risat maksettiin. 

Syömisen jälkeen kierreltiin vain pikkukauppoja, sillä pakko oli pysytellä sisätiloissa kylmyyden takia. Anni löysikin vielä joitain lasiesineitä, itse en enää ostellut mitään. Viimeiset tunnit istuskeltiin siinä ketjuruokalassa, jossa käytiin myös aamukahvilla. Kun kello näytti 20.33 tuli yhtäkkiä mieleen, että eletäänkös täällä muuten samassa aikavyöhykkeessä kuin Ljubljanassa. PANIIKKI! Juoksujalkaa juna-asemalle toteamaan, että juu sama vyöhyke ja vielä 40 minuuttia junan lähtöön. Hetki odoteltiin asemalla, kunnes huomattiin, että juna olikin jo raiteilla, joten mentiin sitten istumaan junaan. Junassakin oli kylmä. Mulle taisi alkaa nousta kuume, sillä tärisin vain koko ajan. Junan lähtiessä kysyin konduktööriltä, että onko mahdollista saada peittoa (tiesin että junassa oli makuuvaunu) ja konkka sanoi, että voin käydä kysymässä makuuvaunusta. En kuitenkaan jaksanut enkä tarjennut lähteä, joten koitin vain mennä mahdollisimman kippuraan ja mahduttautua takkini alle. Kuume vei kaiken energian ja nukuinkin aika hyvin koko matkan takaisin Ljubljanaan. Juna oli kuitenkin lähes 2h myöhässä, sillä oltiin jouduttu odottelemaan jossain matkan varrella. Itsellä ei mitään hajua tästä, mutta Anni ei tainnut nukkua kuin pieniä silmäyksiä. Noin 3.30 saavuttiin Ljubljanan juna-asemalle. Äkkiä kotiin ja peiton alle. Nukuttua ei kyllä tullut paljoa sitten enää, nimittäin yskä kävi niin kovaksi, että oli mahdotonta nukahtaa. Tai ainakin siltä tuntui. 

Keskiviikkoaamuna, tai päivällä joskus 14 aikoihin, alettiin Annin kanssa heräilemään. Muistaakseni haettiin alakerrasta pitsat. Koko loppupäivän vain vietin sängyssä peiton alla. Flunssa paheni todella paljon Venetsia-reissulla, mutta no sellaista se on välillä. Keskiviikko-torstai -yölläkään en saanut oikein nukutuksi, ehkä joskus 07 nukahdin viimein. Ja klo 10 herätys, syyt sitten tulevassa postauksessa.