Uutta näköä kehiin

ma 21.3. - to 24.3. sekä ma 28.3. -  pe 1.4.

Maanantaina sai aamupäivän ottaa ihan rauhassa eikä illallakaan ollut luentoja, sillä ne oli peruttu. Siinä 17 kieppeillä lähdettiin Annin kanssa hoitamaan asukkaaksi rekisteröitymistä, sillä yli 3kk maassa oleilevien pitää rekisteröityä, alle 3kk eikä olisi mitään tarvinnut tehdä. Kun vihdoin löydettiin oikea toimisto huomattiin, ettei missään ole englannin kielisiä ohjeita, pelkkää sloveniaa. Ja niin myös sitten asiakaspalvelijoiden kanssa, suurin osa puhui pelkkää sloveniaa. Meillä ei ollut kopioita tarvittavista papereista ja toimistollahan he eivät kopiota ota. No jälleen todettiin, ettei tosiaan ajokortti kelpaa ID todistukseksi, piti olla passi. Eli ei onnistunut tällä erää. Turhautuneina mentiin sitten syömään Thai Inn Pubiin, hyvä ruoka parempi mieli. No ainakin vähän parempi, saattoi tosin johtua myös oluesta.

Tiistaina olikin aikainen herätys, sillä mulla oli aika silmälääkärille näöntarkastukseen BTC:ssä klo 10.30. Viime viikolla olin käynyt katsomassa uusia rillejä ja löysin yhdet kivat Guccit ja Optika Claruksen tarjouksella ota kahdet, maksa yhdet sain sitten suppeasta valikoimasta ottaa toiset kehykset kaupan päälle. Nyt sitten vielä viimehetken sovitukset ja rillit tilaukseen. Ja maksuun myös, onpa kerralla ohi. Kiertelin myös kaupat takkia etsien, hirmuisen vaikeaa...

Tällaiset on mun uudet rillit. Näyttää luonnossa tummemmilta kuin kuvassa.

Iltapäivällä mentiin sitten passien ja paperien kera ensin ottamaan kopiot kaikista niistä ja sitten marssittiin uudelleen asukasrekisteröintitoimistoon. Jollain tavalla oli niin veto pois -olo, ettei slovenian luennot 18-20.30 oikein innostaneet, joten jätin sitten menemättä. Yksi kurssilaisista tuli vastaan toimiston kulmalla ja sanoin vain, että en ole tulossa, koska on "huono olo". Olin heittänyt tekstarin yhdelle kurssikaverille, joka sitten tuli vastaan kotimatkalla, eli jo kaksi kurssilaista todistaneet, että ihan elossa ollaan. Kaiken lisäksi sitten vielä opettaja käveli vastaan. Olin niin nolona. No mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Ilta chillailua ja nyt jo sitten Lost seurana 3. tuotantokaudesta alkaen.

Keskiviikkona menin tiedekuntaan, sillä halusin ottaa yhden kurssin, jota Annikin nyt tekee. Kurssin nimi oli lukujärjestyksen mukaan Basic Informatics mutta ei kyllä ihan siltä vaikuttanut. No hieman myöhemmin selvisi, että kurssi menee myös nimellä Business Process Management. Opetellaan kurssilla käyttämään iGrafx-nimistä ohjelmaa, joka on ihan kiinnostava ja ehkä jopa hyödyllinenkin. Lähdettiin Annin kanssa vielä käymään BTC:ssä ja Katie tavattiin joskus 17 jälkeen siellä, sillä mentiin leffaan. Tällä kertaa ruudulla pyöri Limitless. Tykkäsin. Leffa alkoi vasta 20, joten hengailtiin sitten vielä kaupoilla takkiostoksilla yms. Oli kyllä niin mahdoton tehtävä löytää takkia, josta pitäisin. Yksi ihan jees sitten jäi matkaan mukaan, mutta täydellistä kevättakkia ei ole vielä tullut vastaan. Kämpille päästyä lähdin sitten vielä oluselle kaverin kanssa. Tumma paikallinen olut pitkän päivän jälkeen maistui niin hyvälle. Oih.

Torstai meni lähinnä kotona aikaa viettäen, huilaillen ja miettien, mitä viikonlopun Belgradin reissulle oikein voisi ottaa mukaan. Ja Lostia Lostia. Ennen lähtöä sain sitten hoidettua eteisen viikkosiivouksen ja nopeasti tuli myös oma lattia mopattua. Pakkailu meni aika viime tinkaan ja tavaraa tuli taas mukaan aivan liikaa, mutta kamat oli kasassa määräaikaan mennessä ja Belgrade-viikonloppu oli edessä.

BELGRADISSA pe 25.3. - su 27.3. ja tästä oma postaus kohta. 

Belgradin jälkeen oli hieman väsynyttä meininkiä, vaikka sunnuntaina oltiinkin palauduttu Ljubljanaan 21.30. Maanantaina piti herätä jälleen aikaisin, sillä lukujärjestyksen mukaan kaksi viikkoa sitten peruuntuneet johdantoluennot olisivat maanantaina klo 10.30. Jälleen kerran siis tiedekuntaan ja luennoitsijan huoneelle. Ko. proffa tuli ovella vastaan ja ilmoitti sitten minulle, että tämänpäiväiset luennot on myöskin peruttu, valitan. Hän kuitenkin otti sitten minut huoneeseen hetkeksi keskustelemaan haluamistani kursseista Informaticsista sekä Knowledge management in public administrationista. Kuulemma nämä kurssit ovat todella eri tasoiset eikä järkeä ole molempia ottaa. Tehtäväkseni jäi nyt pohtia, kumpi kurssi sopii minulle paremmin, itsenäistä työskentelyä joka tapauksessa edessä ja tulemaan uudestaan takaisin keskiviikkona, jolloin nuo johdantoluennot nyt sitten järjestetään viimein. Puolen tunnin jälkeen siis takaisin keskustaan ja kotiin. 

Kämpillä teinkin sitten vain Business English -läksyt, kun en niitä ennen Belgradia jaksanut tehdä. Opettajalta oli tullut myös sähköpostitse tieto, että kurssia varten tulisi hankkia oppikirja , sillä hän ei enää jaa monisteita luennoilla. Kirjakaupan kautta siis Bezigradiin uusia englannin sanoja oppimaan ja reilun kolmen tunnin jälkeen takaisin kotiin huilaamaan. 

Mabel ehdotti illalla, että pidettäisiin kaikkien kämppisten kera palaveri siivoamisesta ja meidän remonttitilanteesta (julkisivuremppa, alkoi maaliskuun alussa ja kestää toukokuun puoleenväliin). Tuo remontti aiheuttaa kaikille enemmän tai vähemmän turhautumista, väsymystä jne, sillä kaihtimia on käytännössä pidettävä kiinni koko päivä, jottei työmiehet näe sisälle ja ikkunoita ei voi pitää auki ennen kuin työt ovat loppuneet. Myöskin meteli poraamisesta, vasaroinnista, hiomisesta jne alkaa jo aamu 7 eli univajettakin on lähes jokaisella. Mutta niin, porukalla sovittiin sitten, että tehdään vuokranantajalle kirje, jossa kerrotaan ettemme ole tyytyväisiä tilanteeseen ja käydään sitten vielä tapaamassa vuokranantajaa kasvotusten. Halutaan kaikki neuvotella ainakin halvempi vuokra ja oikeasti valittaa tilanteesta, joka tuli meille yllätyksenä. Kirjasin ylös asioita ja lupasin sitten tuon kirjevedoksen kirjoitella. 

Niin ja siivoamisesta. Täällä kämpässä on ollut aika kamalaa välillä, sillä kulttuurierojen ja ehkä vain henkilökohtaisten tapojen takia keittiö ja kylpyhuone ovat hirveässä kunnossa eikä siivous oikein näytä pelaavan. Siivousvuorot on jaettu kuuteen (tai yksi näistä lomaviikko) ja vuoro kiertää viikoittain. Keittiössä suurin ongelma on se, että jengi ei tiskaa kattiloita ja pannuja tehtyään ruokansa, vaan jättävät ne liedelle likaisina jopa pariksi päiväksi. Meillä on tosiaan täällä tiskikone, mutta tuntuu, ettei kaikki tajua oikein sen tarkoitusta. No tuntui, että ainakin hieman parempaan yhteisymmärrykseen päästiin keskustelun jälkeen, vaikka moni asia, jotka mua pännivät todella paljon, jäi kokonaan keskustelun ulkopuolelle. No ainakin suunta on ylöspäin.

Tiistai oli taas ihan tyhjä päivä illan slovenian luentoja lukuunottamatta. Anni tosin lähti aamupäivällä 19 muun vaihtarin kanssa patikointiretkelle Šmarna gora -vuorelle, joka on tässä ihan lähistöllä. Ryhmä oli täynnä ennen kuin ehdin ilmoittautua, joten jouduin sitten skippaamaan tuon. Sain kämpillä sitten tehtyä läksyt edelliskerraksi, mutta enpä ollut kysynyt keneltäkään läksyjä tälle kerralle. Taisin olla pari minuuttia myöhässä, sillä heitin postiin muutamat Kela-paperit. Tunnit meni kohtuu leppoisasti ja aluksi meitä oli kolme, ja tunnin jälkeen Xavi liittyi seuraan patikointireissunsa jälkeen. Pitkä kävely, ei käynyt hirmuisesti kateeksi, vaikka jälkikäteen katsoessa Annin yms. kuvia tuntuikin siltä, että yksi kiva päivä tuli missattua. Ilta vain kotosalla taas Lostin kera.

Keskiviikkona sitten luvassa oli vihdoin johdantoluennot haluamalleni kurssille. Kolmas kerta toden sanoo. Anni halusi ottaa myös yhden kurssin samaiselta opettajalta, ja johdannot sille olivat myös nyt samaan aikaan. Yhdessä tiedekuntaan ja siellä sitten opettajan kanssa todettiin, että me ollaan ainoat opiskelijat paikalla. Hieno homma. Molemmat meistä tehdään eri kursseja, joten opettaja lyhyesti selitti molempien sisällöt jne. Anni lähti siitä toisen kurssin luennoille ja itse jäin vain hengailemaan odottaen 12 alkavia Process Managementin luentoja. Tuli asennettua iGrafx koneelle ja tehtyä pari yksinkertaista flow chart -kaaviota. Tunneilla sitten käytiin läpi juurikin ohjelman käyttöä ja tunnin jälkeen oltiin ready. Takaisin kämpille, laukku vaihtoon ja BTC:lle, TAAS. Tarkoituksena oli hakea mun rillit ja etsiä uikkareita. Loppujen lopuksi huomattiin klo 20.58, että täällähän me vieläkin ollaan, oho. Koko päivä ostoksilla, onneksi itsellä ei mennyt kuin jotain 40€. Anni törsäsi sitten hieman enemmän. 

Torstaina SOU järkkäsi Treasure Hunt -suunnistuksen keskustassa 14 alkaen. En ollut edes ilmoittautunut mutta päätinpä lähteä mukaan kuitenkin. Meidät jaettiin 2 hengen joukkueisiin niin, ettei kukaan tuntisi kunnolla toisiaan. Sain parikseni tsekkiläisen tytön Martinan, joka oli vaan viikon reissulla Ljubljanassa. Hänen kanssaan oli kuitenkin hauskaa kulkea, sain vähän toimia jopa "matkaoppaana" ja olikin hauskaa viettää reilu tunti tehtävien kera. Kissaääntelyä, rakkauslaulua, veden tilaamista ja postikortin kirjoittamista kuului mm. näihin esteisiin ja viimeiseksi mentiin porukalla SOU:n toimistolle. Ilma oli sen verran kuuma, että ostettiin Martinan kanssa jäätelöt matkan varrelta ennen toimistolle tuloa. Stracciatellaa oijoijoi hintaan 1,20€. Taidettiin sijoittua neljänneksi. Seitsemän porukkaa meillä oli loppupeleissä, neljässä näistä suomalaisia (minä, Anni, Milla ja Maija). 

Foculuksesta piti tilata vettä sitruunalla.

Jäätelön syönti on hauskaa! Martinan kanssa SOU:n toimiston edessä.

Toimistolta lähdettiin sitten vielä hieman pienemmällä porukalla kahville/jäätelölle/oluelle joen rantaan. Istuskeltiin 9 kera auringonpaisteessa jotain tunti puhuen opiskelijaelämästä ja matkustelusta. Sitten kotiin, ruokaa ja miettimään illan Companeros-bileitä. Viinipullo tuli avattua ja pari jaksoa Lostia katsottua ja baariin juomaan tequilaa. Hyvät bileet ja huomattavasti vähemmän tukossa kuin pari viikkoa sitten. Kotiin lähdettäessä otettiin Annin kanssa burekit, viimeiset kuukauteen, ja nukkumaan. 

Companeros!

Perjantain kulun voitte varmaan arvata. Eikä ollut aprillia.

Lennä, suomipoika, lennä!

la 19.3. - su 20.3.

PLANICA! Let's sing along! Taustalle vaikka soimaan tämä ihana biisi, joka soi aina, kun hyppääjä ylitti 214m.

Lähtö Planican mäkihyppykisoihin oli lauantaiaamulla klo 05 Tivoli-parkin parkkipaikalta. Bussi täynnä urheilumielisiä vaihtareita lähdettiin reilun parin tunnin ajomatkalle lähelle Kranjska Goraa yhden pysähdyksen taktiikalla. Kisat alkoivat varsinaisesti 9 aikaa harjoituskierroksella, mutta meidän bussi oli perillä jo ennen klo 8. Siinä sitten bussimatkalla tehtiin suomalaisia sotamaalauksia Maijun Suomesta asti tuomilla kasvoväreillä ja alueelle mentyä ostettiin Annin ja muutaman muun kanssa vielä pienet Suomen liput suomivoimaa nostamaan.

SUOMI!
Anna, Maiju, Maija, Milla ja Laura. Kuva: Anni.

Täytyy sanoa, että jo aamulla meidän maskeeraus aiheutti "Finska", "Finland" ja jopa "Suomi" -huudahduksia. Aika moneen kuvaankin sitten päästiin, kansainvälisiä malleja oltiin siis haha. Ihme intoilu ulkomaalaisilla päästä kuvaan suomalaisten kisakannattajien kanssa. Voitte vaan kuvitella loppupäivää,, kun ennen kisojakin meininki oli tämä... 

Ensimmäinen kierros joukkuemäestä lähti käyntiin hieman yli 10 paikallista aikaa. Mukana oli kymmenisen joukkuetta ja aika monen maan lippujakin näkyi katsomossa. Ja pakkohan itsekin oli sitä lippua heilutella, sen verran kylmä nimittäin oli. Itse olin kyllä pukeutunut muuten lämpimästi, mutta kengistä tuli kylmyys läpi aika kovin. Enkä ollut tosiaan meidän porukasta ainoa, jolla varpaat olivat aivan kalikkana suurimman osan kisojen kestosta. 

Suomi-poika ylhäällä mäessä.

Suomi oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kuudes. Toiselle kierrokselle sentään siis päästiin ja se hypättiin siinä 12 aikoihin, mutta eipä sitä menestystä tullut. Itävalta voitti, Norja oli toinen ja Slovenia kolmas. Suomi seitsemäs. Tuloksista lisää esim. tästä. Harmillinen lopputulos. Harmi oli myös, ettei Ahonen sitten enää tänä vuonna kisoissa ollut, olisi ollut niin hienoa nähdä Janne lentomäessä. Sai kyllä suomalaisuudesta olla siltikin ylpeä, sillä Norjan päävalmenta Mika Kojonkoskelle annettiin suuret aplodit hänen jäähyväisviestiensä jälkeen, Mika nimittäin lopetti valmentamisen näihin kisoihin. Mika sai joukkueeltaan skumppakylvynkin laskettuaan suksilla alas rinnettä. Ja hörppy päälle tietty!

Norjan joukkue, Kojonkoski keskellä ja
Maikkarin urheilutoimittaja Jari Porttila sinisissä taustalla. 

Palkintojen jako.

Alue alkoi palkintojen jaon jälkeen tyhjetä, jäin tosin vielä räpsimään muutavia kuvia hetkeksi vaikka muut lähtivätkin jo katsomoalueelta. Bongailin sitten Maijun ja Annan ylämäestä ja heidän kanssaan mentiin tsekkaamaan vielä after-ski -alue, jossa oli tietysti oluttelttoja sekä bändi. Muutamiin kuviin taas päästiin, osaan ihan pyydettynä ja osaan vaan mukaan napattuna. Hauskaa oli, että yksi vanhempi slovenialainen mies lykkäsi mulle pienen Slovenian lipun käteen kulkiessani hänen ohitsensa. Ystävällistä porukkaa ja hilpeällä päälläkin tietysti. Alueella tuli sitten mieluisa yllätys vastaan: Naja ja Eetu! Hetki siinä juteltiin ja napattiin parit kuvat, sitten meidän pitikin jo lähteä takaisin bussille, sillä bussin piti lähteä 14.30.

Najan ja Eetun kanssa Planicassa.

Bussiin päästyämme huomattiin, että eipä bussi hetkeen mihinkään pääse, ennen kuin pari muuta bussia lähtee meidän takaa. Taidettiin hetki odotella ja siinä bussissa myös sovittiin, ettei lähdetä järjestäjien ehdottamalle kävelyreissulle, vaan tehdään matkalla pysähdys Blediin. Planica-Bled -välillä taisin hetken torkkuakin ja Bledissä en edes viitsinyt nousta bussista pois, sillä ilma oli yhtä harmaa kuin viimeksikin siellä käydessä ja kyllä nyt väsymys painoi sen verran, että parempi oli nukkua bussissa 1,5h. Maiju yms. Wien-matkaajat tietysti kävivät tsekkaamassa järven ja linnan. Kuulinpa Maijulta, että olivat suomitytöt päässet joiden aasialaisten turistienkin filmille.

Bledistä jatkettiin matkaa ja seuraava pysähdys oli ruokailu. Paikkakunnasta ei mitään hajua, mutta Ljubljanaan oli sitten ko. paikasta vain vajaan puolen tunnin ajomatka. Kasvomaskit aiheuttivat vessareissulla pienelle tytölle ensin hirvitystä, joka hänen äitinsä selitysten jälkeen kyllä sitten iloksi muuttui. Ruoka oli ihan jees, kalkkunaa, perunaa ja salaattia, tietysti myös alkukeitto. Jälkkäriä ei harmillisesti tällä kertaa ollut. No vatsat täynnä bussiin ja Ljubljanaan päin. 

Oltiin perillä Tivolissa joskus 19 ja mentiin siitä sitten vielä Slovenska cestan Merkatoriin ruokaostoksille. Maiju yms. nappasivat meidän Sestinkasta pitsa slicet eväiksi, halaukset ja hyvästelyt. Ehkä sitten Maijua näen vielä Wienissä kevään aikana. 

Annin kanssa vietettiinkin loppuilta vaan huilaten, taisinpa jopa vetää sellaiset alkuiltaunet aamu 03 asti. Kiva matka ja taas opiskelijajärjestön järkkäämä. 

Sunnuntaina en sitten tehnytkään mitään, maks. enkun läksyt maanantai-iltaa varten.

Perusarkea

ma 7.3. -  pe 18.3.

Maaliskuussa elely Sloveniassa oli jo aika rutiinia, eli vähän koulua, paljon vapaa-aikaa, hyvää ruokaa ja juhlia kerran viikossa. Maanantaisin iltapäivällä Business English -kurssia 16-19.20 ja nyt 8.3. alkoi Intermediate Slovenian Language Course eli slovenian jatkokurssi. Tästä kurssista piti tosin maksaa 120€, mutta opetusta on jonnekin sinne toukokuun loppuun asti, ja onhan se kiva vielä paikallista kieltä opetella. Jos vaikka tulisi vähän puhuttuakin. 

Kolme siltaa maaliskuun alussa.

Opiskelijajärjestö on täällä hyvin aktiivinen ja se järjestää paljon erilaisia tapahtumia, työpajoja, illanviettoja jne. Keskiviikkona 9.3. iltapäivällä vuorssa oli Nidding workshop. Tuunailtiin oma paita langan ja neulan kera ja juoruiltiin samalla. Vain tyttöjä, yllätys. Puhe oli, että jatketaan tätä marttakerhoilua vielä keväällä, ainakin silloin tällöin. 

Tuunailin toppiin pääskysen.

Torstaina ja perjantaina en sitten pahemmin mitään tehnyt. Perjantaina tosin Annin ja Mabelin kanssa tavattiin italialainen Erasmus-työharjoittelua tekevä Katia kahvin ja päivällisen merkeissä. Katian kanssa olin jutellut Facebookissa kämppäasioista ennen Sloveniaan tuloa. Jossain vaiheessa tarkoitus oli jopa etsiä kämppää yhdessä. Oli ihan mukavaa jutustella nyt face-to-face. Päivällinen venyi jonnekin 20 kieppeille, mutta Thai Inn Pubin ruoka korvaa aina odottelun. Pad siew -annos taas mutta ei siihen voi kyllästyä. Espanjalainen kämppis Ibon oli pyytänyt illalla kavereita kylään ja he olivat kokkailleet vege-illallisen. Pääsin myös maistamaan ruokia  ja tietysti espanjalaiseen tapaan, päivällinen syödään illalla.

Ibonin kavereita kasvis-illallisella.

Viikonloppu oli taas kerran kunnon laiskottelua: pitkät aamu-unet ja syömään joskus iltapäivällä "lounas" ravintolaan. Lauantaina käytiin Annin kanssa Foculuksessa pitsoilla ja siinä sitten olikin sen päivän ohjelma.

Maanantaina 14.3. lähdin tiedekunnalle 12 jälkeen, sillä lukujärjestyksen mukaan mulla oli nyt yhden kurssin johdatusluennot klo 12.30. Paikalle päästessäni huomaan, että luokkahuone on tyhjä, infosta kysyn opettajan huonetta mutta eipä tunnu olevan proffa paikalla ja sitten vihdoin saan vastauksen kansainvälisiä asioita hoitavalta assarilta: luennot on peruttu, sillä opettaja ei päässyt paikalle tänään. No niinpä niin. Olin kyllä huomannut, että toinen samaan aikaan olevista johdatusluennoista oli peruttu, mutta ei juuri sitä, mikä mun on tarkoitus tehdä, joten tietysti menin tiedekuntaan. Ja aivan turhaan. Takaisin keskustaan, kauppaan, ruokaa ja koneelta Housea. Myös Business English -luennot oli siirretty tiistaille eli ilta vain kotona chillaillen.

Tiistaina jälleen aamulla tiedekuntaan yhden toisen kurssin (Organizational Behaviour) johdantoluennoille. Nämä luennot sentään järjestettiin, luennoitsija oli paikalla ja samaa kurssia suorittaa jopa 6 opiskelijaa. Luentoja ei tietenkään järjestetä ja kurssia varten pitää tehdä 15-30 sivuinen seminar paper jostain kurssin aiheesta. Sitten vielä esitellään omat työt muille ja kommentoidaan heidän kirjoittamiaan papereita. 6 noppaa ja aikaa huhti-toukokuun vaihteeseen. Nice. Illalla sitten Business English -tunneille 1,5h ajaksi ja sieltä suoraan slovenian kurssille. Kotona vähän ennen 21 niin eipä siinä sitten muuta kuin Housea ja nukkumaan. 

17.3. aamulla saatiin tekstaria: eläintarhareissu peruttu huonon sään vuoksi. No takaisin nukkumaan ja puhelin soi 11 kieppeillä: zoo-reissu olisi sittenkin mahdollista, jos haluatte vielä lähteä. Annin kanssa sitten pikaiset aamutoimet ja bussilla eläintarhalle. Anni, minä, Maija ja Milla sekä meidän SOU:n (opiskelijajärjestö) opas Eva. Eläintarha oli huomattavasti suurempi kuin odotin ja sieltä löytyi eläimiä vuohista kirahveihin ja käärmeistä norsuihin. Vietettiin siellä varmaan jotain 3h ja pidettiin kunnolla hauskaa suomiporukalla Evan lähdettyäkin.

Zoo ja suomalaiset. Laura, Maija, Anni ja Milla.

Ehana elefantti.

Illalla luvassa oli traffic light party Companeroksessa. Annin kanssa tehtiin pikavisiitti vielä päivällä BTC:hen: ruokaa ja shoppailua, tai no shoppailun yrittämistä ainakin. Companerokseen mentiin aika myöhään ja tultiin myös sitten kotiin myöhään. Perustorstai.

Vaasalainen kaveri Maiju oli tullut torstaina 5 kaverinsa kanssa Wienistä Ljubljanaan osaksi myös viikonlopun Planican kisoja varten ja oltiin sovittu Maijun kanssa, että nähdään kisojen lisäksi myös Ljubljanassakin. Perjantai meni kyllä itseltä vähän penkin alle sen suhteen, että sain itseni ylös sängystä vasta myöhään iltapäivällä. Annin kanssa mentiin 19 syömään Joe Penan meksikolaiseen 20 asti (ei siis saatu olla pöydässä kauempaa, siihen oli varaus) ja näin ollen Maijun ja hänen kaverinsa nähtiin vasta 20 jälkeen. Tsekattiin Skeleton Bar, täynnä, joten mentiin vain kahville/kaljalle/kokikselle joen rannalle yhteen kivaan kahvilaan. Otettiin pöytä kahvilan yläkerrasta, missä ei muita asiakkaita ollutkaan, niin saatiin jutella kaikessa rauhassa. Porukasta vain yksi oli ulkomaalainen, joten aika paljon suomeakin sitten tuli heitettyä. Kahvien jälkeen käytiin vielä pienemmällä porukalla olusella, ja sitten nukkumaan, sillä seuraavana päivänä vuorossa oli tosiaan Planican mäkihyppykilpailut ja lähtö jo aamulla klo 05.