Rusketusraidat!

la 2.4. - ma 4.4.

Aurinko paistaa ja vettä ei sada, taitaa olla kesä!

Pe-la yöllä Anni, Milla ja Maija olivat suunnitelleet päiväreissua Slovenian rannikolle Piraniin lauantaiksi. Annille sitten joskus 02 yöllä heitin et voisin myös lähteä mukaan ja lähtö kuulemma 9.30 junalla kohti Koperia. Herätys siis klo 8 ja rautatieasemalle hieman ennen puoli kymppiä. Meno-paluu Koperiin maksoi 13,80€/naama. Parin tunnin junamatkan jälkeen napattiin Koperista bussi Piraniin hintaan 3,10€. Matka kesti ehkä noin puoli tuntia ja ajoi Portorozin sekä Izolan läpi. Hienoja paikkoja myös nuo, pitänee tehdä visiitit myöhemmin vielä. 

Piraniin tultiin joskus 12.30 ja ensitöiksi etsittiin Millan Lonely Planetin Slovenia-oppaasta löytämä opiskelijahinnan myöntävä ravintola. Bussiasemalta matkaa taisi olla hurjat 25m tähän ravintolaan. Sinne siis ja istumaan auringonpaisteeseen. Kyllä maar maistui ruoka rannikolla ja jälkiruoka oli jotain aivan ihanaa: vaniljavanukasta kinuskikastikkeella. Eipä siinä, pääruokakin maistui kyllä, vaikka itse valitsin vain kasvispihvit. Ruoan jälkeen mentiin sitten jätskikojun kautta kiertelemään hieman katuja ja mentiin oikeastaan mun johdolla kohti aluetta, jossa asustelin viikon Lions Clubin reissulla 2005 kesällä. Muistoja tulvi mieleen kovin ja hieman haikeakin mieli tuli. Taivas oli kirkkaan sininen ja lämpötila varmaan juuri hellerajalla. Mentiin sitten kahlaamaan hieman Adrianmereen, pitihän nyt veteen heti päästä. Oli se vielä melkoisen kylmää, mutta tarkeni kuitenkin. 

Jälkkäri, nam.

40 varvasta Adrianmeressä 2.4.2011.

Vesileikkien jälkeen kiivettiin Piranin kellotorniin. Sisäänpääsy oli euron ja kipuaminen tornin huipulle oli melko pelottavaakin kapeiden puurappusten vuoksi. Ylhäältä tornista oli tosi hienot näköalat ja siellä viihdyttiinkin hetki jos toinen. Kerran pelästyttiin oikein kunnolla, kun kellot yhtäkkiä alkoivat soimaan. Itse oli melkein yhden kellon alla ja hetken sitten olikin kuulo vähän omituinen, vaikka normalisoituikin alle minuutissa. Alasmeno oli huomattavasti hankalampaa kuin ylöstulo. Pikkuhiljaa, sanoi mummo lumessa.

Näkymä tornista Piranin kärkeen.

Suomiporukka.

Tornin jälkeen kierrettiin Piranin kärki kävellen ja jäätiinkin sitten istuskelemaan yhden pizzerian "terassille" eli rannalla olevaan ruokapöytään. Itse otin kahvin, muut joivat limsaa. Siinä paistateltiin päivää lähes tunti seuraillen synttäreitä viettäviä noin 10-vuotiaita sekä sukeltamaan lähtevää kuuden miehen ryhmää. 

Jatkettiin siinä hieman ennen 17 matkaa taas keskustorille, sillä vielä oli tarkoituksena ostaa kortteja ja ehkä jotain muitakin muistoja Piranista. Tiedän, että itse menen rannikolle vielä useaan kertaan, mutta Maija ja Milla eivät olleet varmoja, tulevatko vielä uudestaan. Itse ostin pari korttia matkamuistoksi. Ostettiin myös toiset jäätelöt, ovat kerran niin hyviä ja olihan ilmakin niin jäätelönsyöntiä varten tehty. Milla innostui ottamaan sellaisesta ns. purkkapalloautomaatista, tosin kyseessä smurffipallot, yhden yllätyksen. Sisältä siis tuli pieni puhallettava smurffikuvioinen tyyny/pallo/mikä lie. Matkatyynyksi, heitti Milla, ja Millan esimerkistä myös sitten minä ja Maija otettiin omat. 

Tartini Square

Ylläripallo Smurffimaatista 1€

Bussiasemalla odoteltiin varmaan vartti Koperiin lähtevää bussia. Jälleen hinta 3,10€. Koperista juna Ljubljanaan lähti 19.02 ja tämä juna pysähtelikin sitten jokaiselle pikkuasemalle. Matka meni kyllä ihan leppoisasti ja perillä oltiin hieman yli 21. Kotimatkalta vähän ruokaa ja sitten vain omaan sänkyyn lepäilemään. Vielä viimeiset Lostin jaksot ja uusin HIMYM, sitten nukkumaan joskus 03. Täytyy kyllä sanoa, että meni tuo Lostin päätösjakso hieman ohi, pitänee katsoa uusiksi.

Sunnuntaiksi oltiin alustavasti sovittu lounasta klo 12 ja sen jälkeen piknikkiä meidän neljän suomiporukalla. Harmillisesti la Storia, italialainen ravintola aika lähellä kotia, ei ollut sunnuntaisin auki. Mentiinkin sitten Cantina Mexicanaan ja päätettiin istua ulkona auringonpaisteessa grillaten omaa nahkaa. Ruoka oli kyllä hyvää, niin kuin Cantinassa aina ja tulikin ahdettua napa kyllä niin täyteen. Mentiin sitten vielä Merkatoriin ostamaan eväitä piknikille. Juomaa 1,5l ja naposteltavaa ja ei kun nurmikolle vilttien päälle. Otin myös läppärin mukaan, jotta voitiin kuunnella samalla musiikkia. Radical Face, Mumford & Sons ja Elliot Smith olivat päivän kuunnelluimmat. Tuli kuviakin siirreltyä Maijalle, kätevää. Pelailtiin myös Suomi-tietovisaa (Millalla matkassa mukana) ja piti siinä todeta, ettei meidän perustietämys ole mikään hirmuisen hyvä. Maija voitti, Anni oli toinen ja Millan kanssa jäätiin luusereiksi. No hauskaahan tuo vain oli. Aika kului nopeasti ja kello olikin pian jo 18. Siitä sitten lähdettiin takaisin kotiin. Illalla tuli katsottua uusin Greys Anatomy ja kirjoiteltua blogiin tekstejä. Nukkumaan menin vasta 05 aikoihin, ihme kyllä ettei väsyttänyt aiemmin. Kädet olin kyllä onnistunut käräyttämään kuluneen viikonlopun aikana aika hyvin ja vielä illallakin molemmat käsivarret kuumottivat ja punoittivat. Kunnon t-paitarusketusraidat. Pitänee hankkia hihattomia paitoja...

Maanantai aamun herätys olikin jäätävää. Klo 08 alkoi kuulua tällainen valtava poraamisen ääni, TAAS. Julkisivuremontti on kestänyt jo neljättä viikkoa tässä poraamis-/vasaroimis- ja hiomisvaiheessa, vaikka meidän vuokranantaja sanoi ekalla remonttiviikolla, että tämä metelivaihe kestää maksimissaan vielä viikon. Meni niin kovin hermot, että kirjoitin vihdoin viime maanantaina keskustelluista asioista kirjeen vuokranantajallemme. 1,5 sivua tuli hujauksessa. Annikin heräsi 08 aikaa ja mennessäni keittiöön ennen 10 törmäsin siellä Mabeliin, joka oli kuulemma 07 aikoihin herännyt siihen, että hänen ikkunan kohdalla oli porattu jne. ja Mabel olikin sitten avannut ikkunan ja huutanut remonttimiehille, että mitä ihmettä tähän aikaan ja paiskannut ikkunan kiinni. Remppamiehet oli sitten vaihtaneet seuraavaan ikkunaan... 

Näin täällä: ikkuna raolleen, hiomakone ja vasara käteen ja
sellainen melu päälle, että naapurirakennuksessakin herätään.
Ja jos ei metallinkäry riitä, niin vähän vielä tupakansavua ikkunanraoista sisälle. 

Aamupäivä meni tuon tekstin parissa ja sitten 13 aikaa mentiin SOU:n toimistolle ilmoittautumaan Sarajevon matkalle 14.-17.4. (100€) sekä tulevan lauantain Kras-päiväreissulle (15€). Käytiin myös hankkimassa keikkaliput The Nationalin Ljubis-keikalle 6.7. (28€) ja itse ostin tulevalle perjantaille God is an astronautin keikkalipun (15€). Lounas Sestinkasta ja sen jälkeen olenkin sitten vain istuskellut tässä sängyllä, kirjoitellut blogitekstejä ja päivitellyt FB:iin muutamia kuvia. Ainiin, tuli tänään postissakin Kelalta kivoja terveisiä: olivat myöntäneet mulle asumislisää 183,33€/kk. Toivon mukaan nyt ei sitten tukikuukaudet kulu näistä, en nimittäin nosta kuin asumislisää. Opintorahaa sitten taas syyskuusta alkaen. No ensi kuussa voin tsekata Kelan sivuilta, että onko kuukausia kulunut. 

Kello on nyt jo 23.20 eikä kyllä pahemmin väsytä. Luulisi, että 3h unien jälkeen olisin ihan kuollut, mutta ei. Ehkä God is an astronautin ja The Nationalin musiikki pitää mielen virkeänä. Selkä kyllä paskana, tämä patja on niin huono. Mutta huomenna on sitten tarkoitus käydä tulostamassa meidän kirje vuokranantajalle ja mennä illalla slovenian tunneille. Läksyt voisi ehkä vielä tehdä. No katsotaan. 

Ja pitkästä aikaa blogi on ajantasalla. HURRAA!

P.S. Ostin tänään myös aurinkorasvaa, enää en pala!

Beograd, Belgrad, Belgrade, Београд

pe 23.3. - su 27.3.

To-pe yönä klo 00.16 meidän bussi starttasi tuttuun tapaan Tivolin parkkipaikalta. Suomi-jengillä vallattiin takapenkki (Anni, minä, Milla ja Maija) ja tietysti ruotsin pojjaat pyydettin taakse myös, jotta Suomi-Ruotsi -läheisyys pysyy kunnossa matkankin aikana. Tavoitteena oli olla Serbiassa, Belgradissa klo 08 aamulla, joten luvassa oli koko yö bussissa. Ennen Kroatian rajaa ei pahemmin tullut edes unta kokeiltua, sen verran väsynyttä juttua heitettiin takapenkillä, ettei siinä naurun ja kikatuksen lomassa ehtinyt silmiä ummistaa. Bussissa myös pyöri jokin leffa, jossa George Clooney ampui suomalaisen Irina Björklundin heti ensimmäisten minuuttien jälkeen. Ja tilanne oli varmaan kuvattu Ruotsissa. Piste ruotsalaisille, damn. Ei kyllä helpolla myönnetty. Leffan nimestä ei ole mitään tietoa, mutta tylsä se ainakin oli. Kroatian rajalla piti näyttää bussissa passia rajapoliisille ja sitten taas simmut kiinni ja unta kaaliin. Pari pysähdystä tehtiin Kroatian puolella, saipa jengi ostaa yöpalaa sekä käydä vessassa. 

Kroatian läpi tuntui matka menevän aika nopeasti, Serbian rajalla sitten pitikin antaa passit poliisille ja tämä kävi leimaamassa ne kopissaan. Pysähdyksellä kahvia ja leipä ja sitten taas matkaan. Lähellä Belgradia jouduttiin sitten ajamaan hitaasti ruuhkissa ja saavuttiinkin sitten meidän hostellille reilu puoli tuntia suunniteltua myöhässä. Itse ainakin menin suoraan nukkumaan ja sitten 11.30 ennen ylös, ulos ja opastetulle kierrokselle keskustaan. 

Belgradin ohjelma.

Kierrettiin kaupunkia about kaksi tuntia. Lämpötila oli yli +20 astetta ja siltä tuntuikin. No saipahan hyvän syyn ostaa jäätelöä. Kuultiin ihan mielenkiintoisia faktoja kaupungista, tosin loppuvaiheessa missasin kaikki kertomukset, sillä heiluin kameran kanssa letkan hännillä. Tässä hieman kuvia kierrokselta:

The Old Palace (Vanha linna), valokuvassa mielenosoitusta vuodelta nakki.

The Parlament of Serbia (Serbian Parlamentti)

Belgradin reissun vetäjämme Prince Mihailo III -patsaalla Republic Squarella.

Serbian Academy of Sciences and Arts.

Kommunismi \o/

Kierroksen lopussa tultiin aukiolle, jossa oli yksi korkea patsas The Victor. Lisää Belgradista löytyy tältä Wikipedian sivulta. Jallupullo oli tietysti mukana, ja piti siinä sitten kunnon huikkakuvat saada. Istuskeltiin hetki aukiolla ja lähdettiin siitä sitten taas suomijengillä takaisin keskustaan päin. Kuvia tietty matkan varrelta. Orjaa jne. 

Jallua The Victor -patsaalla Belgradissa.

Ensi töiksi etsittiin mukava ruokapaikka. Suunnistaminen kartalla oli hieman haastavaa, sillä katujen nimet olivat rakennuksissa pääasiassa kyrillisillä aakkosilla. KERRANKIN mun venäjän opiskelusta oli oikeasti hyötyä, pystyin nimittäin lukemaan nuo katujen nimet! 

Löydettiin yksi mukavan oloinen ravintola, joka vaikutti ihan mukavalta, johtuen myös siitä, että meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan englanniksi puhuen. Tämä meidän tarjoilija oli ymmärtääkseni myös paikan omistajia ja hän sitten siinä menuja tuodessa kertoi, että hän voi tehdä meille sellaiset annokset, jossa on perinteisiä serbialaisia ruokia lajitelmana, niin saadaan maistaa vähän kaikkea. Otettiin sitten kaikki tällainen mix-lautanen. Alkupalaksi saatiin leipää ja tilasin myös paikallisen tumman oluen ruoan kyytipojaksi. Yllätyksemme saatiin sitten hieman muitakin kyytipoikia. Tarjoilijamme toi pöytään ennen ruokia tervetulosnapsit. Huhhuh mitä tavaraa. Tyhjään mahaan hyvä vetää sitten tuollaista 47% juomaa... Ruoat tulivat pöytään ja lautaselta löytyi mukava sekoitus kanaa, juustoa, sienipiirasta ja jotain muita friteerattuja ruokalajeja. Ihan kaikkea ei jaksanut edes syödä. Kun oltiin saatu ruoat syödyksi, yllätys taas, saatiin jälkiruokasnapsit. Huu. Hieman makeampi ja vähäviinaisempi versio, vain 40%! Ja lasku oli hurja. 

Mix-lautanen. Kanaa, makkaraa, friteerattuja sieniä, juustoa
ja jotain muuta sekä sienipiirasta ja tomaatti-kurkku -salaattia.

2430,00.-

Ruoan jälkeen sitten mentiin shoppailemaan. Mutta voi jalka parat, heitin nimittäin sellaiset matalat ballerina-tyyliset kengät ja ne hiersi niiiiiin kovin. No ostin sitten mekon ja uudet Converset <3. Myös vähän turistikrääsää jäi mukaan. Ostosten jälkeen pieneen kauppaan etsimään etkoilujuomia. Tarjonta ei ollut kovin suuri ja myyjä ei puhunut ollenkaan englantia ja tässä sitten todettiin serbialaisten turistiystävällisyys: myyjä huijasi meiltä kaikilta 100-400 dinaria (~101 dinaria on 1€). Maija ja Milla kävivät valittamassa asiasta ja saivat huijatut rahansa takaisin, itse en jaksanut euron takia kävellä takaisin kauppaan. Käytiin sitten hankkimassa loput suuremmasta kaupasta, itselle jäi vain mukaan Finlandiaa (joka tuli lähes täytenä takaisin Ljubljanaan). Hostellille päästyä menin suoraan sänkyyn ja nousin ylös noin 30min ennen lähtöä klubille. Ei vain jaksanut, vaikka muut kyllä olivat ihan menossa. 

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Tämä fancy klubi, jonne meidät vietiin, oli kyllä jotain niin muuta, kuin kukaan meistä olisi toivonut. Paikka oli täynnä pitkiä ja hoikkia muijia korkeissa koroissa ja olemattomissa mekoissa, tanssilattiaa ei ollut vaan asiakkaat olivat varaamiensa pöytien ympärillä ja muihin pöytiin ei ollut asiaa. Juomat maksoivat vähintään 300 dinaria. Annin, Maijan ja Millan kanssa oltiin varmaan vartti sisällä, napattiin narikasta takit ja mentiin viereiseen räkälään kaljalle. Paljon parempi vaihtoehto ja muutamia meidän ryhmäläisiä ko. paikassa oli myös. Tuolta sitten lähdettiin vielä isolla porukalla yhteen indie-baariin, joka osoittautui aivan loistavaksi mestaksi. Millan kanssa jäätiin vielä tanssimaan, samoin muutama jenkki jäi myöhäisemmäksi. Joskus 04 aikoihin sitten taksilla hostellille ja sieltä syömään paikalliset kebabit. Nukkumaan ja herätys ennen 10. 

Yöllistä Belgradia.

Milla, minä ja Nikšićko tamno x2 @ KG GRAD (indie-klubi).

Lauantaina oli klo 10.50 lähtö bussilla kiertoajelulle. Käytiin Titon museossa, FC Red Star stadiumilla ja paikallisella torilla (täynnä Made in China -krääsää). Mistään näistä ei ollut aikataulussa, joten oltiin aika yllättyneitä, kun yhtäkkiä meidät tiputettiin torille ja sanottiin, että täällä nyt sitten vajaa pari tuntia pitäisi viettää aikaa. Mentiin meidän suomiporukalla syömään ekaan pitseriaan, joka löydettiin. Ihan jees pitsa, mutta juusto muistutti maultaan sellaista hieman vanhaksi mennyttä edamia. Nooh nälkäisenä syö melkein mitä vain, eikös?

Titon hautakivi House of Flowers -mausoleumissa.

FC Red Star stadium.

Pitsaa ja punaista olutta Open Market -torin lähistöllä. 

Hostellille tultua käytiin vielä nopeasti Saint Savan katedraalilla. Harmillisesti paikka oli sisältä remontissa, joten sisältä katedraali ei nyt ollut niin kummoinen. Hieno rakennus kyllä, se pitää myöntää. Millan kanssa päätettiin mennä päiväunille pariksi tunniksi, Anni ja Maija taas lähtivät kaupungille ostoksille. 

Saint Savan katedraali.

Ihhihii, pikkuautoja!

Päikkärien jälkeen oli lähtö klo 21 Serbialaista iltaa viettämään joen päällä lautalla olevaan ravintolaan. Tosin meidän ruotsipojjaat olivat nukkuneet pommiin ja tulivat bussiin vasta 21.20! Piru vie, 20 minuuttia vähemmän aikaa juoda! Dan ja Adrian saivat kovat buuaukset tullessaan bussiin. No mutta paikanpäällä ravintolassa saatiin lautasellinen ruokaa ja baaritiskillä oli piikki auki. Tosin paikka oli pieni, joten listalta löytyi vain rakiaa, olutta, viiniä ja jotain yksinkertaisia vodka-limsa -drinkkejä. Viinin ja rakian voimin siinä sitten päästiin juhlatunnelmiin ja olipa Millan ja Maijan aloittamat juomapelitkin auttamassa jengin tunnelman nostattamista. 

Maija, Millie, Milla ja Anni, rakiaa shottilaseissa ja drinkit käsissä! 

Puolen yön aikaan lähdettiin pois ja tarkoitus oli mennä Amsterdam-nimiseen lauttaan jatkamaan iltaa mutta meistä vain 3 pääsi sisään. MITÄH?! Jengi oli kyllä humalassa mutta ei niiiin humalassa, ettei baariin pääsisi sisään. Kuulemma Serbiassa jengi on tappelualtista ja sen vuoksi ovimiehet ovat todella todella tarkkoja siitä, kenet päästävät sisään klubeille. Jouduttiin sitten kääntymään ja mentiin hetkeksi takaisin meidän aloitteluravintolaan. Sieltä sitten 02 lähdettiin pois ja seuraavaan baariin mentiin taksilla pienemmällä porukalla. Neuvottelut taksihinnasta veivät aikaa, me kun ei suostuttu maksamaan niin paljoa kuin kuskit tarjosivat. Vihdoin he suostuivat ja heittivät meidät klubille, jossa soi aika mainstream-musiikki ja hinnat olivat vielä kohtuulliset. Olut maksoi 250 dinaaria. Hauskaa oli ja meitä oli ko. paikassa varmaan lähes 20. Taksimatka takaisin hostellille olikin sitten hieman kinkkisempää. Hostellille päästyä mentiin suoraan aamupalalle 06 jälkeen. Tähän aikaan tarjolla oli ihan hyvin ruokia ja syötyä tulikin aika paljon. Siitä sitten nukkumaan ja herätys joskus 11, suihkuun ja 12 bussiin takaisin Sloveniaa päin. Jouduttiin taas odottelemaan yhtä pommiin nukkunutta hetki, mutta eipä sillä niin väliä tässä vaiheessa. 

Annin kanssa istuttiin etupenkeillä ja se oli toisaalta hyvä, nimittäin saatiin raitista ilmaa aina kun ovi aukesi (ja tietysti ilmastoinnin kautta) sekä nähtiin hyvin telkkarissa pyörivä leffa. Nyt tuli nukuttuakin pätkissä aika hyvin, tosin jokaisella rajalla meidän piti antaa passit ja jopa nousta pois bussista. Tehtiin pysähdyksiä vain pari, yksi Serbian puolella ja yksi Kroatiassa. Kroatian pysähdyspaikka oli jokin pieni ravintola, ja koska kaikki olivat nälkäisiä, meidän 30min pysähdys venyi yli tunnin tauoksi. Itse vedin spagetti napolitanan, moni tilasi hampurilaisen. Ruokaa oli saatava, ei auttanut. 21.30 oltiin takaisin Tivolissa. Kämpillä hain vielä pitsaa alakerrasta ja laitoin Lostin pyörimään. Reissu oli jollain tavalla onnistunut, vaikka olinkin pettynyt Collegiumin järjestelyihin (päiväohjelma, tiedotus, klubit). Ja rahaa paloi 17 000 dinaaria. 

Uutta näköä kehiin

ma 21.3. - to 24.3. sekä ma 28.3. -  pe 1.4.

Maanantaina sai aamupäivän ottaa ihan rauhassa eikä illallakaan ollut luentoja, sillä ne oli peruttu. Siinä 17 kieppeillä lähdettiin Annin kanssa hoitamaan asukkaaksi rekisteröitymistä, sillä yli 3kk maassa oleilevien pitää rekisteröityä, alle 3kk eikä olisi mitään tarvinnut tehdä. Kun vihdoin löydettiin oikea toimisto huomattiin, ettei missään ole englannin kielisiä ohjeita, pelkkää sloveniaa. Ja niin myös sitten asiakaspalvelijoiden kanssa, suurin osa puhui pelkkää sloveniaa. Meillä ei ollut kopioita tarvittavista papereista ja toimistollahan he eivät kopiota ota. No jälleen todettiin, ettei tosiaan ajokortti kelpaa ID todistukseksi, piti olla passi. Eli ei onnistunut tällä erää. Turhautuneina mentiin sitten syömään Thai Inn Pubiin, hyvä ruoka parempi mieli. No ainakin vähän parempi, saattoi tosin johtua myös oluesta.

Tiistaina olikin aikainen herätys, sillä mulla oli aika silmälääkärille näöntarkastukseen BTC:ssä klo 10.30. Viime viikolla olin käynyt katsomassa uusia rillejä ja löysin yhdet kivat Guccit ja Optika Claruksen tarjouksella ota kahdet, maksa yhdet sain sitten suppeasta valikoimasta ottaa toiset kehykset kaupan päälle. Nyt sitten vielä viimehetken sovitukset ja rillit tilaukseen. Ja maksuun myös, onpa kerralla ohi. Kiertelin myös kaupat takkia etsien, hirmuisen vaikeaa...

Tällaiset on mun uudet rillit. Näyttää luonnossa tummemmilta kuin kuvassa.

Iltapäivällä mentiin sitten passien ja paperien kera ensin ottamaan kopiot kaikista niistä ja sitten marssittiin uudelleen asukasrekisteröintitoimistoon. Jollain tavalla oli niin veto pois -olo, ettei slovenian luennot 18-20.30 oikein innostaneet, joten jätin sitten menemättä. Yksi kurssilaisista tuli vastaan toimiston kulmalla ja sanoin vain, että en ole tulossa, koska on "huono olo". Olin heittänyt tekstarin yhdelle kurssikaverille, joka sitten tuli vastaan kotimatkalla, eli jo kaksi kurssilaista todistaneet, että ihan elossa ollaan. Kaiken lisäksi sitten vielä opettaja käveli vastaan. Olin niin nolona. No mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Ilta chillailua ja nyt jo sitten Lost seurana 3. tuotantokaudesta alkaen.

Keskiviikkona menin tiedekuntaan, sillä halusin ottaa yhden kurssin, jota Annikin nyt tekee. Kurssin nimi oli lukujärjestyksen mukaan Basic Informatics mutta ei kyllä ihan siltä vaikuttanut. No hieman myöhemmin selvisi, että kurssi menee myös nimellä Business Process Management. Opetellaan kurssilla käyttämään iGrafx-nimistä ohjelmaa, joka on ihan kiinnostava ja ehkä jopa hyödyllinenkin. Lähdettiin Annin kanssa vielä käymään BTC:ssä ja Katie tavattiin joskus 17 jälkeen siellä, sillä mentiin leffaan. Tällä kertaa ruudulla pyöri Limitless. Tykkäsin. Leffa alkoi vasta 20, joten hengailtiin sitten vielä kaupoilla takkiostoksilla yms. Oli kyllä niin mahdoton tehtävä löytää takkia, josta pitäisin. Yksi ihan jees sitten jäi matkaan mukaan, mutta täydellistä kevättakkia ei ole vielä tullut vastaan. Kämpille päästyä lähdin sitten vielä oluselle kaverin kanssa. Tumma paikallinen olut pitkän päivän jälkeen maistui niin hyvälle. Oih.

Torstai meni lähinnä kotona aikaa viettäen, huilaillen ja miettien, mitä viikonlopun Belgradin reissulle oikein voisi ottaa mukaan. Ja Lostia Lostia. Ennen lähtöä sain sitten hoidettua eteisen viikkosiivouksen ja nopeasti tuli myös oma lattia mopattua. Pakkailu meni aika viime tinkaan ja tavaraa tuli taas mukaan aivan liikaa, mutta kamat oli kasassa määräaikaan mennessä ja Belgrade-viikonloppu oli edessä.

BELGRADISSA pe 25.3. - su 27.3. ja tästä oma postaus kohta. 

Belgradin jälkeen oli hieman väsynyttä meininkiä, vaikka sunnuntaina oltiinkin palauduttu Ljubljanaan 21.30. Maanantaina piti herätä jälleen aikaisin, sillä lukujärjestyksen mukaan kaksi viikkoa sitten peruuntuneet johdantoluennot olisivat maanantaina klo 10.30. Jälleen kerran siis tiedekuntaan ja luennoitsijan huoneelle. Ko. proffa tuli ovella vastaan ja ilmoitti sitten minulle, että tämänpäiväiset luennot on myöskin peruttu, valitan. Hän kuitenkin otti sitten minut huoneeseen hetkeksi keskustelemaan haluamistani kursseista Informaticsista sekä Knowledge management in public administrationista. Kuulemma nämä kurssit ovat todella eri tasoiset eikä järkeä ole molempia ottaa. Tehtäväkseni jäi nyt pohtia, kumpi kurssi sopii minulle paremmin, itsenäistä työskentelyä joka tapauksessa edessä ja tulemaan uudestaan takaisin keskiviikkona, jolloin nuo johdantoluennot nyt sitten järjestetään viimein. Puolen tunnin jälkeen siis takaisin keskustaan ja kotiin. 

Kämpillä teinkin sitten vain Business English -läksyt, kun en niitä ennen Belgradia jaksanut tehdä. Opettajalta oli tullut myös sähköpostitse tieto, että kurssia varten tulisi hankkia oppikirja , sillä hän ei enää jaa monisteita luennoilla. Kirjakaupan kautta siis Bezigradiin uusia englannin sanoja oppimaan ja reilun kolmen tunnin jälkeen takaisin kotiin huilaamaan. 

Mabel ehdotti illalla, että pidettäisiin kaikkien kämppisten kera palaveri siivoamisesta ja meidän remonttitilanteesta (julkisivuremppa, alkoi maaliskuun alussa ja kestää toukokuun puoleenväliin). Tuo remontti aiheuttaa kaikille enemmän tai vähemmän turhautumista, väsymystä jne, sillä kaihtimia on käytännössä pidettävä kiinni koko päivä, jottei työmiehet näe sisälle ja ikkunoita ei voi pitää auki ennen kuin työt ovat loppuneet. Myöskin meteli poraamisesta, vasaroinnista, hiomisesta jne alkaa jo aamu 7 eli univajettakin on lähes jokaisella. Mutta niin, porukalla sovittiin sitten, että tehdään vuokranantajalle kirje, jossa kerrotaan ettemme ole tyytyväisiä tilanteeseen ja käydään sitten vielä tapaamassa vuokranantajaa kasvotusten. Halutaan kaikki neuvotella ainakin halvempi vuokra ja oikeasti valittaa tilanteesta, joka tuli meille yllätyksenä. Kirjasin ylös asioita ja lupasin sitten tuon kirjevedoksen kirjoitella. 

Niin ja siivoamisesta. Täällä kämpässä on ollut aika kamalaa välillä, sillä kulttuurierojen ja ehkä vain henkilökohtaisten tapojen takia keittiö ja kylpyhuone ovat hirveässä kunnossa eikä siivous oikein näytä pelaavan. Siivousvuorot on jaettu kuuteen (tai yksi näistä lomaviikko) ja vuoro kiertää viikoittain. Keittiössä suurin ongelma on se, että jengi ei tiskaa kattiloita ja pannuja tehtyään ruokansa, vaan jättävät ne liedelle likaisina jopa pariksi päiväksi. Meillä on tosiaan täällä tiskikone, mutta tuntuu, ettei kaikki tajua oikein sen tarkoitusta. No tuntui, että ainakin hieman parempaan yhteisymmärrykseen päästiin keskustelun jälkeen, vaikka moni asia, jotka mua pännivät todella paljon, jäi kokonaan keskustelun ulkopuolelle. No ainakin suunta on ylöspäin.

Tiistai oli taas ihan tyhjä päivä illan slovenian luentoja lukuunottamatta. Anni tosin lähti aamupäivällä 19 muun vaihtarin kanssa patikointiretkelle Šmarna gora -vuorelle, joka on tässä ihan lähistöllä. Ryhmä oli täynnä ennen kuin ehdin ilmoittautua, joten jouduin sitten skippaamaan tuon. Sain kämpillä sitten tehtyä läksyt edelliskerraksi, mutta enpä ollut kysynyt keneltäkään läksyjä tälle kerralle. Taisin olla pari minuuttia myöhässä, sillä heitin postiin muutamat Kela-paperit. Tunnit meni kohtuu leppoisasti ja aluksi meitä oli kolme, ja tunnin jälkeen Xavi liittyi seuraan patikointireissunsa jälkeen. Pitkä kävely, ei käynyt hirmuisesti kateeksi, vaikka jälkikäteen katsoessa Annin yms. kuvia tuntuikin siltä, että yksi kiva päivä tuli missattua. Ilta vain kotosalla taas Lostin kera.

Keskiviikkona sitten luvassa oli vihdoin johdantoluennot haluamalleni kurssille. Kolmas kerta toden sanoo. Anni halusi ottaa myös yhden kurssin samaiselta opettajalta, ja johdannot sille olivat myös nyt samaan aikaan. Yhdessä tiedekuntaan ja siellä sitten opettajan kanssa todettiin, että me ollaan ainoat opiskelijat paikalla. Hieno homma. Molemmat meistä tehdään eri kursseja, joten opettaja lyhyesti selitti molempien sisällöt jne. Anni lähti siitä toisen kurssin luennoille ja itse jäin vain hengailemaan odottaen 12 alkavia Process Managementin luentoja. Tuli asennettua iGrafx koneelle ja tehtyä pari yksinkertaista flow chart -kaaviota. Tunneilla sitten käytiin läpi juurikin ohjelman käyttöä ja tunnin jälkeen oltiin ready. Takaisin kämpille, laukku vaihtoon ja BTC:lle, TAAS. Tarkoituksena oli hakea mun rillit ja etsiä uikkareita. Loppujen lopuksi huomattiin klo 20.58, että täällähän me vieläkin ollaan, oho. Koko päivä ostoksilla, onneksi itsellä ei mennyt kuin jotain 40€. Anni törsäsi sitten hieman enemmän. 

Torstaina SOU järkkäsi Treasure Hunt -suunnistuksen keskustassa 14 alkaen. En ollut edes ilmoittautunut mutta päätinpä lähteä mukaan kuitenkin. Meidät jaettiin 2 hengen joukkueisiin niin, ettei kukaan tuntisi kunnolla toisiaan. Sain parikseni tsekkiläisen tytön Martinan, joka oli vaan viikon reissulla Ljubljanassa. Hänen kanssaan oli kuitenkin hauskaa kulkea, sain vähän toimia jopa "matkaoppaana" ja olikin hauskaa viettää reilu tunti tehtävien kera. Kissaääntelyä, rakkauslaulua, veden tilaamista ja postikortin kirjoittamista kuului mm. näihin esteisiin ja viimeiseksi mentiin porukalla SOU:n toimistolle. Ilma oli sen verran kuuma, että ostettiin Martinan kanssa jäätelöt matkan varrelta ennen toimistolle tuloa. Stracciatellaa oijoijoi hintaan 1,20€. Taidettiin sijoittua neljänneksi. Seitsemän porukkaa meillä oli loppupeleissä, neljässä näistä suomalaisia (minä, Anni, Milla ja Maija). 

Foculuksesta piti tilata vettä sitruunalla.

Jäätelön syönti on hauskaa! Martinan kanssa SOU:n toimiston edessä.

Toimistolta lähdettiin sitten vielä hieman pienemmällä porukalla kahville/jäätelölle/oluelle joen rantaan. Istuskeltiin 9 kera auringonpaisteessa jotain tunti puhuen opiskelijaelämästä ja matkustelusta. Sitten kotiin, ruokaa ja miettimään illan Companeros-bileitä. Viinipullo tuli avattua ja pari jaksoa Lostia katsottua ja baariin juomaan tequilaa. Hyvät bileet ja huomattavasti vähemmän tukossa kuin pari viikkoa sitten. Kotiin lähdettäessä otettiin Annin kanssa burekit, viimeiset kuukauteen, ja nukkumaan. 

Companeros!

Perjantain kulun voitte varmaan arvata. Eikä ollut aprillia.